Tekstit

Väitteitä kapitalismista

Foorumin käyttäjä/moderaattori Janne on kirjoittanut tanakkaa tavaraa keskustelun ryydittämiseksi:

Näin vapaan markkinatalouden tulisi toimia: Ihmiset ovat vapaita etsimään menestystä parhaaksi näkemällään tavalla, ja ahkerimmat ja yhteiskunnan kannalta arvokkaimmat jäsenet palkitaan parhaalla tulotasolla ja omaisuudella. Tässä järjestelmässä tosin on yksi karkea virhe: Se ei tarjoa kaikille samoja lähtökohtia tämän menestyksen saavuttamiseen. Menestyminen markkinataloudessa riippuu lähes yksinomaan siitä kuinka paljon sinulla JO on varallisuutta. Silloin kun pääoma on yksityisesti omistettu, yksilön mahdollisuudet opiskella, työskennellä ja ansaita vaurautta on suoraan sidottu siihen kuinka paljon vaurautta hänellä on. Tätä virhettä ei muutamilla opiskelustipendeillä korvata.

Vaurauden tuottamiseen tarvitaan pääomaa, ja mikäli yksilöllä ei tätä tarvittavaa pääomaa itsellään ole, huomaa hän olevansa hyvin nopeasti niiden armoilla joilla tätä pääomaa on. Samalla heillä joilla nämä resurssit on kunnossa, voivat tehdä lisää ja lisää vaurautta, ja ennen pitkää lähes kaikki pääoma päätyy muutamien käsiin. Tästä johtuen kaikilla muilla ei ole mitään muuta pääomaa, jota myydä paitsi oma työpanoksensa, ja tämä heidän on pakko myydä kapitalisteille (siis tyypeille, jotka kontrolloi suurinta osaa tuotantotarpeista) elääkseen.

Kaikki tämä saattaa kuulostaa sekavalta ja monimutkaiselta, mutta itse asiassa pointti on hyvinkin yksinkertainen. Otetaan yksinkertaisena esimerkkinä jokin megakorporaatio, vaikkapa Nike. Nikellä on paljon ylimääräistä rahaa, jonka se voi sijoittaa uusiin kenkätehtaisiin (halpatyömaissa, tietysti), ostaa uusia mainoksia, ja sitä kautta myydä lisää kenkiä ja taas saada lisää rahaa investointeihin. Köyhällä on sen sijaan hädin tuskin rahaa perustaa limukiskaa. Ja vaikka olisikin, mitä luultavimmin se ajettaisiin konkurssiin nopeasti jonkin ison yrityksen puolesta, yrityksen jolla on enemmän rahaa laitta mainontaan, jne,jne.

Todennäköisesti tämä köyhä päätyy kuitenkin työskentelemään tälle isolle yritykselle, ja siten taas ansaitsemaan leipänsä työllään. Ja työskentely megayritykselle taas lisää sen valtaa; koska vaikka se maksaa työntekijälle palkkaa, varmaa on se, ettei se koskaan tule maksamaan täyttä hintaa panoksesta. Vain siten nämä korporaatiot tekevät tuhottomia voittoja. Sanotaan että työskentelet tehtaassa, jossa valmistat koneen osia 1000 euron arvosta päivässä, luultavimmin sinulle maksetaan noin 100 euroa työpanoksestasi samalta päivältä. Tämähän taas tarkoittaa sitä, että joku rahastaa panoksellasi. Ja mitä kauemmin he tekevät sitä, sitä enemmän pääomaa ja mahdollisuuksia heillä on. SINUN KUSTANNUKSELLASI.


Miten tämä sitten vaikuttaa perusjäbään?

SE tarkoittaa sitä, että sinun aikasi ja luova energiasi ostetaan sulta, mikä ei edes ole pahinta tässä järjestelmässä. Silloin kun ainoa tapa selvitä on myydä oma työpanoksesi, sinut pakotetaan myymään elämäsi paloissa elääksesi. Ihmiset päätyvät kuluttamaan elämänsä tehdessään sitä mistä heille maksetaan eniten sen sijaan että tekisivät sitä mitä he oikeasti haluavat tehdä. Vaihdetaan unelmat palkkaan ja vapaus toimia materiaaliseen omistamiseen. "Vapaa-ajalla" sitten voimme ostaa tienaamillamme rahoilla tavaraa jota emme tarvitse (eli tienaamamme rahat palaavat niihin taskuihin mistä ne ovat tulleetkin); mutta ainoa asia mitä emme koskaan voi ostaa takaisin, on työhön kuluttamamme aika. Se osa elämästämme on lopullisesti mennyt ja eikä siitä jää mitään paitsi laskut jotka voimme maksaa. Loppujen lopuksi ihminen alkaa ajatella omaa luomiskykyään ja työpanosta kuten ne olisivat oman kontrollimme ulkopuolella, ja ihmisen rooliksi jää ainoastaan "rentoutuminen" (työstä palautuminen), ja kurja tiedostaminen siitä, että teet sitä mitä sinun käsketään, ennen kuin sitä mitä oikeasti haluaisit. Toimiminen omatoimisesti tai omien päämääriesi tavoittelu ei enää ole normaalia ajattelua, paitsi silloin kun kyseessä on "vapaa-aikasi" tai harrastuksesi.

Totta, on ihmisiä joille maksetaan juuri siitä työstä mitä he ovat aina halunneet tehdä, mutta kuinka monta tällaista ihmistä kuulu esimerkiksi sinun lähipiiriisi? Tuskin kovin montaa. Nämä harvat onnekkaat yksilöt nostetaan esille osoittamaan kuinka hyvin tämä järjestelmä toimii ja meidät kaikki muut ruoskitaan työskentelemään entistä kovemmin ja kovemmin, jotta jonain päivänä mekin voisimme olla niitä onnekkaita. Kylmä totuus on kuitenkin se, että kiinnostavia töitä ei vain ole tarpeeksi, lähellekään.

Kaikki eivät voi olla rokkistaroja tai sarjakuvapiirtäjiä. Jonkun on joka tapauksessa työskenneltävä tehtaassa tuottaakseen ne musiikkilevyt tai sanomalehtipaperit. Ja jos sinusta ei tule seuraavaa Beatlesia tai Walt Disneyta, sen on pakko johtua siitä ettet yksinkertaisesti ole työskennellyt tarpeeksi kovasti päämääriesi eteen, eli se on sinun omaa syytäsi, että tylsistyt kuoliaaksi siihen paperikoneeseen nojaten. Mutta hetkinen, eihän se ollut sinun ideasi, että jokaista koripalloilijaa kohtaan pitää olla tuhat kengänvalmistajaa. Jos mistään, niin sinua voidaan syyttää ainoastaan siitä, että olet hyväksynyt tilanteen joka on kannaltasi kehno.

Sen sijaan, että kilpailemme toisiamme vastaan yhteiskuntahierarkiassa saadaksemme "paremman" työpaikan, tai sitä lottovoittoa odotellessamme, meidän pitäisi miettiä miten olisi mahdollista kaikkien meidän tehdä sellaista työtä josta pidämme. Vaikka olisitkin se onnellinen, joka on syntynyt kultalusikka hanurissa, tai päässyt kiipeämään yhteiskunnan tikkailla asemaan, jossa voit oikeasti nauttia elämästäsi, mitä niistä tuhansista ja taas tuhansista jotka eivät onnistuneet? Onko sinun etusi mukaista elää maailmassa, joka on täynnä ihmisiä joiden unelmat eivät ole täyttyneet, tai ihmisiä jotka eivät koskaan saaneet edes mahdollisuutta niiden täyttämiseen?

Moraali ja yhteiskunta

Foorumin vakikäyttäjä Punainen on kirjoittanut esseen iloksemme:

1900-luvulla ihmisyyden käsite on muotoutunut uudelleen siitä, mihin se valistuksen optimismin aikana kehittyi moraalin ja sivistyksen suhteen. Usko siihen, että tiede ja sivistys toisivat mukanaan rauhaa, kehitystä ja lisää vapautta ihmisyydelle, ovat olleet älyllinen haaste moraalin kehitykselle ja etiikalle. 1900-luvun loppupuolella on uskottu moraaliresurssien kasvuun ja moraaliseen edistykseen globaalissa mielessä, ja sen on uskottu tuovan rauhan, sivistyksen ja lopettavan barbaariset julmuudet.

Ihmisyyden pitkä historia on täynnä ihmisten, heimojen ja kansojen julmuutta lajikumppaniaan kohtaan. Siten 1900-lukua ei voida pitää erityisenä poikkeuksena, vaikka ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat toinen toistaan karkeampia osoituksia raakuudeltaan ihmisyyttä ja sivistystä vastaan. Onkin kysyttävä mitkä ovat ne keinot, joilla saataisiin ihminen oppimaan historiastaan ja kääntämään omantunnon ja ymmärryksen miekka kohti parempaa tulevaisuutta.

Ihminen on lyhytmuistinen. Historian ja nykyisyyden tiedostaminen ovat avain ihmisyyden ymmärryksen syntymiseen kansojen ja ihmisten keskuudessa. 1900-luvun alusta on puhuttu uskosta parempaan, johon tiede tarjoaa mahdollisuuden. Usko parempaan toi esille kansojen liitot sekä korkeakoulujen opetukselliset, kasvatukselliset ja sivistykselliset tehtävät, jotka ovat olennainen osa myös tämän päivän kehitystä ja globaalia yhteisöllisyyttä. Eriasia kuitenkin on, miten tänä päivänä tiedettä hyödynnetään ja mitkä ovat motiivit kansojen kesken ja lailla säädetyissä moraalikäskyissä ja oikean ja väärän erottamisessa. Vuonna 1919 Suomi oli nuori, vasta itsenäistynyt valtio ja kansakunta muiden joukossa. Suomessa oli tuolloin paljon optimisia. Ensimmäinen maailmansota oli sodittu pääosin ilman suomalaisia, ja konkreettisesti suomalaiset olivat hyötyneet sodasta ja Venäjän vallankumouksesta, jotka mahdollistivat Suomen irrottautumisen Venäjästä ja itsenäistymisen. Tuolloin haluttiin uskoa, että Kansainliitto kykenee estämään tulevat sodat.

Moraalin historia osoittaa, kuinka uskonnon auktoriteettiasema on hiipunut (ainakin kristillisessä Länsi-Euroopassa) ja tämän takia yleisellä moraalikäsityksellä on tänä päivänä suuri älyllinen haaste. Hyöty, etu, voitto, menestys ovat kilpailevia käsitteitä, joilla moraali voidaan ohittaa, laiminlyödä tai perustella moraaliton teko viisaaksi – ja siten moraaliseksi. Itsekkyys ja omanedun tavoittelu kollektiivisen edun sijaan tuo mukanaan ajattelutavan, kuinka pahaa voi tehdä hyvän vuoksi. Taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen, sotilaallinen ja henkinen etu ovat kaikki perusteltavissa toisillaan; esimerkiksi sotilaallista voimankäyttöä voimme perustella poliittisella vallalla, poliittista sotilaallisella, henkistä valtaa kunnialla ja niin edelleen. Jos hyödymme tarpeeksi, pidetään oikeana jopa tappaa ihmisiä, mikä yleensä moraalikäsityksissä kielletään. Kyseinen ihmisyyden vastainen eettinen tarkastelutapa oikeuttaa nykymaailmassa tieteen käyttämisen tappamiseen, hallitsemiseen ja harmaaseen talouteen eli antikollektiiviseen hyötyyn. Kehityksen oli tarkoitus tapahtua virheistä oppien ja niiden tiedostaminen ihmisyyden ja sivistyksen kautta ja niiden avulla moraalisten resurssien kehittyminen. Miten on käynyt kansojen yhteisymmärrykselle rauhan kaipuulle?

Kansainliitto ei onnistunut rauhan turvaamisessa ja toinen maailmansota ja
ihmisoikeusrikkomukset olivat järkyttävät. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat on pyrkinyt turvaamaan maailmanrauhaa, ihmisyyttä ja esimerkiksi tieteen kehitystä. Tämän päivän talous ei kuitenkaan toteuta moraalin kehityksen idean edellyttämiä ihanteita. Tuotanto siirtyy enemmän ja enemmän aseteollisuuteen, öljyyn sekä halpaan ylituotantoon köyhissä maissa ekologisista ongelmista piittaamatta. Vaikuttaa siltä, että taloutta käytetään sotimisen oikeutuksena. Maailman mielenkiinto kohdistuu Yhdysvaltojen johtaman liittouman toimintaan Irakissa. Hyökkäystä Irakiin perusteltiin vielä keväällä 2003 maan pelottavalla asetuotannolla. Sitten perusteluja kohdennettiin Irakin ihmisoikeusloukkauksiin. Tämä ei ole se maailma, johon kasvatuksellinen ja moraalinen sivistys olisi luonut pysyvän rauhan ja voimavaran ihmisyydelle. Kansainliitot tuntuvat olevan voimattomia maanpäällisen epätasapainon ratkaisemiseksi. Yhdistyneet kansakunnat taistelee ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian puolesta, mutta käytännössä sekin on voimaton tuomitsemaan esimerkiksi Yhdysvaltoja Haagin sotatuomioistuimessa. Kansanliittojen rinnalle on muodostunut myös lukuisia uusia sotilaallisia liittoumia, jotka toiminnallaan pyrkivät viemään demokratiaa eteenpäin, mutta asein ja väkivalloin – Irakin lisäksi myös Afganistanissa (ja rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä ja Afrikassa ja Karibialla).

Eräs ajankohtainen aihe moraalikehitystä ja sivistystä tarkastellessamme on entisen Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kuolemantuomiorangaistus. Rangaistustavaksi valittiin brutaali hirttämistuomio, mikä on aika julma tuomio ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista tuomitulle. Tuomion julisti irakilainen tuomioistuin, mutta vaikuttaa siltä, että miehitysliittouman hyväksynnällä. Tuomio on symbolinen esimerkki siitä, kuinka toisen tappamisesta on oikeus päättää, jos siitä seuraa näennäisesti hyvää, sekä siitä, kuinka brutaali tappaminen voidaan tehdä hyväksytyksi. Sivistys siis ei ole tavoittanut meitä edes 2000-luvun alussa toivotulla tavalla, vaikka suuressa osassa maailmaa on olemassa kansalaisiin kohdistuva oppivelvollisuus ja kansalaisten koulutustaso on korkeampi kuin ikinä ennen. Suurimmassa osassa sivistynyttä maailma kuolemanrangaistusta pidetään ihmisyydelle sopimattomana rangaistuksena.

Kasvatus tähtää kasvatettavan autonomisuuteen ja psyykkiseen aikuisuuteen. Kasvatus tarjoaa kasvatettavalle mahollisuuden kasvuun ja sitä kautta sivistykseen ja sosiaalistumiseen yhteiskunnan arvoihin ja normeihin. Haaste kasvattaa sivistyneitä ja psyykkisesti terveitä ihmisiä kasvaa samaan aikaan, kun kasvattajien roolit sekoittuvat markkinakoneiston ja viihteen sekaan, luoden vastarintaa perinteisille moraalikäsityksille ja tarjoten keinotekoista maailmaa, jossa elää aikuisen roolissa lapsen kehossa. Maailma ei anna tilaa lapsuudelle, vaan nourisokulttuurin ja aikuistumisen vaatimukset ylettyvät yhä nuorempiin ja nuorempiin. Yleissivistys ja luonteen kehitys eivät ole ihannoituja päämääriä viihteen ylitarjonnan ohella.

Nykyaikainen koulujärjestelmä tavoittelee taloudellista laatua ja tehokkuutta. Tämä vie tilaa akateemiselta vapaudelta, tieteen kriittisyydeltä ja autonomisuudelta. Tutkinnot halutaan valmistuvan ennätysvauhdilla ja tämä vaikuttaa tutkimusten laatuun sekä tiedeyhteisön sisäiseen kilpailuun, että akateemisen epärehellisyyden yleistymiseen. Koulujärjestelmään iskostettu kilpailu ja tehokkuus rappeuttaa yhteiskunnan rakenteita kauemmas hyvinvointivaltiosta.

Politiikan pop-kulttuuria

Ajan kuvaan kuuluu vahvasti politiikan viihteellistyminen. Kuitenkin huomattava, että viihteestä on tullut koko ajan entistä poliittisempaa. Poliittisuudella en tarkoita vasemmistolaista tunteen paloa, vaan pikemminkin näen poliittisia viestejä ihan viattomissa viihdeohjelmissa, musiikissa ja aikakausilehdissä. Ajan kuvaan kuuluu harhakuva, jossa jokaisesta meistä voi tulla rikas ja kuuluisa. Amerikkalainen unelma kauneimmillaan. Tv-viihteestä yhä kasvava osa on tosi-tv:ta, jossa täysin pystymetsästä revitty tallaaja laitetaan muiden samanhenkisten kanssa kilpailutilanteeseen ja nokkelin ja taitavin korjaa potin. Voit myös toimittaa autonromusi ystävälliselle rap-artistille ja hän hyvänä haltijana tuo sen takaisin tuunattuna kaikin mahdollisin herkuin. Tietenkin tuunatussa autossa on oltava televisio, ilman sitä kun ei selviä hetkeäkään. Rakkaushuolia? Ei hätää. Maajussit ja poikamiestytöt löytävät unelmien prinssin reality-sarjan myötä ja unelmatehdas parantaa meidän kaikkien elämää.

Myös tv-sarjat antavat meille kuvajaisia todellisuudesta. Kovaotteiset poliisit joutuvat joskus oikomaan lakeja saadakseen pahat rosvot kiinni ja menestyvät lakimiehet istuvat viimeisenä ihmisenä asianajotoimistossaan. Kuitenkaan tosipaikan tullen työpaikalle ei tarvitse mennä, päivät poikaystäväehdokkaan kanssa tai pitkät lounaat ystävättärien seurassa eivät keskeydy työelämän vaatimuksista.

Iltapäivälehdet ja aikak(a)usilehdet seuraavat tuttua linjaa: Tärkeiksi uutisiksi koetaan tv-kasvon ero ja uusi rakkaus, kuuluisien naisten meikkivinkit ja uuden lapsen tuoma onni. Kamerakännykällä kuvattu julkisuuden henkilön töppäily on ehdottomasti uutiskynnyksen ylittävä tapaus. Tietenkään meitä ei kannata muistuttaa kulutuspolitiikkamme seurauksista, kuten sodat, pakolaisuus, nälänhätä tai globaali lämpeneminen. Jos pysähtyisimme miettimään kaiken kuluttamisemme mielettömyyttä kuten pikaruoan yhteyttä diabetekseen tai Coca Colan juomisen yhteyttä Irakin pommituksiin, saattaisimme lakata kuluttamasta. Sehän ei olisi hyvä juttu yrityksille, eihän?

Äänilevyiltä kuulemme lapsiemme idolien tarjoavan arvoja, joita jälkeläisemme seuraavat: "Rikastu tai kuole" ja "voit poimia naisia kuin karkkikaupasta." "Älä vihaa pelimiestä, vaan vihaa peliä." "Nussi huoria ja tee rahaa". Media pyrkii iskemään alhaisimpiin vaistoihimme, koska se on yksinkertaisesti tehokkainta. Mitä haluamme kaikista eniten? Pääset hieman lähemmäs sitä, kunhan vain ensin ostat juuri tietyn merkkistä itseruskettavaa voidetta ja otat juuri tästä pankista lainaa saadaksesi juuri tuon merkkisen auton. Lainan pesämunaa varten pitää ehkä painaa hieman ylitöitä, mutta niitä riittää. Firmasta kun lomautettiin työntekijöitä. Huh! Onneksi se en ollut minä!

Samaan aikaan olemme huolissamme, miksi kansakunta ei äänestä niin innokkaasti kuin ennen. Eikö se ole ilmeistä? Yhteiskunnalliset asiat kaivetaan esiin valtamediassa vain silloin, kun se on mediaseksikästä. Humaanit arvot ja markkinat harvemmin kohtaavat ja media-alan ammattilaiset tiedostavat sen paremmin kuin hyvin. Solidaarisuudella ja yhteisöllisyydellä ei myydä hyödykkeitä, jakaminen ei kuulu hyvään markkinointistrategiaan. Tämä tulee hienosti esille mainoskatkojen välillä. "Minulle kaikki" on teema, jota kierrätetään yhä uudestaan ja uudestaan kilpailuohjelmissa sekä tositeeveessä Uskokaa tai älkää, viihteellä on aina tavoite ja valta muokata asenteita. Usko yhteisiin asioihin on saanut luvan väistyä hedonismin ja oman edun tavoittelemisen tieltä. Siis juuri, kuten meille on opetettu kaupallisen median kautta. Rikollisuus kasvussa? Ei vähä mitään, palkataan pari uutta Sipowiczia kaduille partioimaan. Rikollisuus on tauti ja poliisi on lääke.

Yhteiskuntaan sijoitetut rahat eivät löydä tietään yritysjohtajien taskuun, siksi siitä ei kannata pitää yhtään enempää melua kuin on pakko. Vasemmistolainen ajattelutapa ampuu suuryrityksiä jalkaan, siksi et todennäköisesti tule näkemään allekirjoittanutta esiintymässä mainoskanavilla tai tabloidilehdissä. Paitsi tietysti silloin, jos riehun piripäissäni kaupungilla ase kädessä. Mainoskanavien lemmikkejä ovat ne henkilöt, jotka voivat tuottaa niille lisää rahaa. Kun katsot ohjelmia tällä silmällä, huomaat väitteelläni olevan perää.

Presidentinvaalit kiinnostavat äänestäjiä eniten, vaikka äänestämisen tuoma hyöty on tuolloin kaikkein pienin. Seuraavaksi suosituimmat ovat eduskuntavaalit, kunnallisvaalien ollessa peränpitäjä. Kun kysyt itseltäsi, mitkä vaalit ovat kannaltasi merkittävimmät, huomaat järjestyksen olevan täysin päinvastainen. Henkilövetoiset presidentinvaalit vain ovat kaikista dramaattisimmat ja kutkuttavimmat. Toisin sanoen: äänestämme saadaksemme itse kiksejä. Vittu jee.

Onko tämä nyt ihme? Kun 35-vuotias rokkari pukeutuu kuin 12-vuotias, olemme ongelmien äärellä. Markkinavoimat menestyvät sitä paremmin, mitä pidempään venytämme nuoruuttamme. Nuoruuteen kuuluu vapaus, trendikkyys, sekä välinpitämättömyys. Aikuiset säästävät. Aikuiset harkitsevat tarkkaan ostoksensa. Tylsää. Mutta "aikuisten asiat" eivät vain kiinnosta meitä, mehän olemme nuoria! Mä ainakin äänestän vasta sitten joskus nelikybäsenä. Live fast, die young. Ei. Sopivampaa ehkä on, "live fast, die broke."

Miksi yhden ihmisen tulisi saada se 50 000 euroa kilpakumppaneiden jäädessä kokonaan ilman? Mitä loppujen lopuksi tarvitsemme hyvän elämän elämiseen ja kuinka moni hyvän elämän rakennusaineista näkyy tv:n mainoskatkolla? Miksi minun pitäisi vihata pelimiehen sijasta peliä? Jos peli on huonoa, sen voi jättää kesken.

Voisimmeko äänestää kiksien saamisen sijasta parantaaksemme yleisiä olojamme, kukin näkemyksemme mukaan? Voisimme edes yrittää, vaikkei se niin elämyksellistä olisikaan.

Julkinen tila = mainostila?

Kulkiessani kaupungilla tai julkisissa kulkuvälineissä kasvoilleni iskee kaupallisten tiedotteiden vyöry. Ilmiö on tuttu kaikille niille jotka liikkuvat ulkona, vaikkei kotonakaan siltä säästy. Postilaatikosta putoilee mainoslehtisiä ja television avaaminen tarkoittaa "kaupallisten tiedotteiden" vastaanottamista. Kuitenkin kotona voimme olla avaamatta televisiota ja kirjoittaa postiluukun yläpuolelle 'Ei mainoksia ja vaan ne lehdet, missä on tv-ohjelmat' -kyltin.

Julkisessa tilassa tilanne on kuitenkin monimutkaisempi. Määritelmä "julkinen tila" on kuitenkin häilyvä. Käsittääkseni julkinen tila on yhteisin varoin ylläpidetty, rakennettu ja hallinnoitu alue. Miksi siis meiltä, eli tilan käyttäjiltä ja rahoittajilta ei kysytä mihin sitä käytetään? Olemme saaneet nähdä koko rakennuksen kokoisia elokuvamainoksia, alusvaatemainoksia puhumattakaan tabloidilehdistön lööpeistä, jotka saattavat ahdistaa ja pelottaa nuorimpia kansalaisia.

Henkilökohtaisesti minua ahdistaa olla jatkuvasti markkinointikoneiston kohteena. Eikö minulla ole ihmisenä ja kansalaisena muuta arvoa kuin olla osa kulutusta ja talouskasvua? Kaikkea kivaa tuntuisi olevan tarjolla, kunhan rahat vain riittäisivät. Vähemmästäkin vittuuntuu. Kadunvarsimainonta on iät ja ajat vanha juttu, mutta se on lähtenyt lapasesta oikein huolella. Katsokaa ympärillenne. Mainoksia on joka puolella siis aivan vitusti. Esim. yhden metrovaunun sisällä on keskimäärin 35 mainosta.

Samaan aikaan kaupunki pitää yllä nollatoleranssilinjaa graffiteissa, tageissa ja liimatuissa tarroissa. Kiinni jääneen katutaiteilijan koti tutkitaan ja rikolinen istuu kopissa päiviä rikoksistaan. Putkasta pääsee ulos tietysti vain kuulusteltavaksi. Usein pidätetty henkilö on itsekin veronmaksaja. Joka on siis osaltaan osallistunut julkisen tilan ylläpitoon, rakentamiseen ja hallinnointiin. Kyllä. Tiedän, ettei katukuvaa sovi sotkea kaikennäköisillä töherryksillä tai lappusilla mielin määrin. Koko kaupunkikuvahan siitä kärsii, turismista puhumattakaan. Jos joka paikka olisi täynnä jotain sotkua, eihän kaupunkia sietäisi katsella! Mutta hetkinen... Niinhän on juuri nyt päässyt käymään! Näitä töhrijöitä tai tuhertajia ei tietenkään saateta vastuuseen, koska heillä on rahaa maksaa. Kun nuori taiteilija saattaa saada taiteestaan tuomioksi vankeutta sekä käytännössä ikuisen ulosottohelvetin, mainostaja voi täyttää julkista tilaa niin pitkälle kuin kukkarossa riittää rahaa. Taas kerran olemme pisteessä, missä kohtaavat arvot vastaan markkinat. Ja arvatkaa mitä? Markkinat voittivat.

Vartiointiyhtiö FPS on saanut rahaa Stop Töhryt -kampanjalta yli 6,5 miljoonaa euroa vuodesta 1998 lähtien. Se on helvetillinen määrä rahaa töhryjen poistamiseen. Vartijoiden on väitetty (ja nyt myös todistettu) pahoinpidelleen asiakkaitaan sekä käyttäytyneen muutenkin sopimattomasti kiinniottotilanteissa.

Nuorisotyöntekijöiden yleisessä tiedossa ollut fakta on, että tuon yli 6,5 miljoonan euron kanavoiminen perinteiseen nuorisotyöhön saavuttaisi huomattavasti parempia tuloksia, puhumattakaan organisoidusti koristelluista julkisista tiloista.

Olenko ainoa, joka näkee tässä mitään ristiriitaa? Jos siis maksan kaupungille tarpeeksi rahaa, voin töhriä ja sotkea ympäristöä mielin määrin. Jos olen köyhä, saan tarrojen liimaamisesta syytteen ja loman putkan lattialla.

Music Televisionin luvattomasta tarrakampanjasta ei tullut minkäänlaisia seurauksia.

Nuori kaveri liimasi tarroja, joissa oli teksti "Let me love". Tästä seurasi pidätys, kotietsintä ja oikeudenkäynti.

Loppuun ilmoitusluontoinen asia: En aio maksaa matkalippua metroon mennessäni. Helsingin Sanomien koko metrovaunun kokoinen mainos maksakoon matkani.

Terroristiuhka

Tämä nyt on valtakunnanpolitiikan tasolla suhteellisen pieni asia, mutta pakkohan tästä on kirjoittaa - ihan vaikka vain aattellisuuden vuoksi.

Suojelupoliisi sai oman budjettinsa lisäksi 20 000 000 euron lisäbudjetin "terrorismia" vastaan. Jaaha. Vaikka ko. rahamäärä ei olekaan koko Suomen tasolla päätähuimaava, haluan hieman suhteuttaa sitä ongelman vakavuuteen nähden. Kaksikymmentä miljoonaa euroa.

Olen nyt varmasti populistinen, mutta kysyn nyt kuitenkin sinulta: kuinka monta suomalaista on kuollut terrorismin uhrina suomen maaperällä? Niii-in.

Voimmeko me kenties odottaa tulevaisuudessa lisäbudjettia SuPolle vaikka nyt taivaalta putoavien kassakaappien tai alasimien torjuntaan? Tilastopohjalta nämä uhkat ovat aivan yhtä todellisia kuin terrorismin uhka puolueettomassa Suomessa.

Kyynikkona näenkin SuPon lisäbudjetin lähinnä kumarrukseksi USA:a kohtaan; "katsokaa, kyllä me ollaan teidän mielettömyyksissä mukana!" USA on omalla ulkopolitiikallaan suorastaan tilannut itselleen hankaluuksia. Esim. itsemurhaiskut eivät olleet osa irakilaista kulttuuria ennen Persianlahden sotaa. Kuitenkin olemme puolueettomana valtiona lähteneet mukaan tähän joukkohysteriaan, jossa epäilemme kaikkia ulkomaalaistaustaisia terroristeiksi ja vahdimme paskat housussa jokaista lähtevää ja tulevaa lentoa. Niinkuin joka toinen lento nyt tippuisi tai törmäisi johonkin.

Tässä seuraava populistinen kysymys: Monta lentokonetta törmää johonkin tai tippuu koko lentoliikenteeseen nähden? Vaikka laskisit yhteen kaikki onnettomuudet ja terrori-iskut, prosenttimäärä on aivan hevon vitun häviävän pieni.

Pelkään myös pahoin että me, eli Suomen kansa, olemme epäilyksen alla. Voisiko olla niin, että SuPon lisäbudjetilla tehostetaan elektronista valvontaa? Jospa koko 20 000 000 summa valjastetaankin meidän puheluidemme ja sähköpostiemme seuraamiseen? Uskokaa minua, se ei ole kovinkaan tavatonta. Tsekkaa vaikka USA:n hallituksen lanseeraama Patriot Act.

Pelkäänkin, että tämänkaltaiset lisäbudjetit saattavat tähdätä kansalaisten yksilönvapauksien leikkaamiseen. Faktatietoa minulla ei ole. Merkkejähän tästä on toki ollut ilmassa, kuten nyt Smash ASEM -mielenosoituksen ylimitoitettu interventio.

Kirjoitankin tämän seuraavan lupauksen sydänverelläni: Niin kauan kun emme liity NATOon, sinä et tule kuolemaan tai haavoittumaan terroristi-iskussa.

Jos ja kun oikean siiven ehdokkaat alkavat väittää sinulle muuta, voit kuitata koko homman valehteluna syistä, joista tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa tarkemmin tähän blogiin.

Voisimmeko keskittyä kuitenkin nyt todellisiin ongelmiin:

Suomalaisista miehistä 17.6 % kuolee alkoholiin ja sen aiheittamiin sairauksiin. Alkoholi tappavana myrkkynä on syrjäyttänyt jopa sepelvaltimotaudin kansamme murhaajana.

Tämä lienee suoraa seurausta taannoiseen alkoholin 44% veron alennukseen. tietenkin veroa leikattiin oluen ja väkevien viinojen kohdalla enemmän kuin nyt esim. punaviinin. Mehän olisimme saattaneet jopa omaksua sivistyneitä juomatapoja! Lisäksi punaviini tekee kohtuullisesti nautittuna hyvää sydämelle ja verenkierrolle.

Muotoilen tämän nyt vielä kerran: Alkoholi tappaa enemmän suomalaisia miehiä kuin murhat, itsemurhat, onnettomuudet, ja sairaudet. Niin ja tietysti myös terrorismi.

Älkää käsittäkö väärin, en ole missään vaiheessa vaatimassa takaisin mennyttä, lähes kieltolainomaista alkoholilainsäädäntöä. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että sixpackin ja mäyräkoiran hintaeron ollessa 1-2 euron luokkaa, se suurempi tarttuu kaupasta mukaan. Joku järki tähänkin hommaan pitäisi saada.

Yhteenvetona: Vaadin tulevalta hallitukselta toimia kansanterveyden edistämiseksi ja todellisiin ongelmiin puuttumista sen sijaan, että syytäisimme rahaa olemattomien uhkien torjumiseen. Oman hallituksemme lainsäädäntö tässä muodossaan lähettää enemmän ihmisiä hautaan kuin kaikki maailman terroristit yhteensä.

Sananen sosialismista

Sosialismi...

Juupa juu. Jo nyt monet kotisivujeni vieraat sekä kadulla tapaamani ihmiset kysyvät suhteestani Kommunistiseen puolueeseen. Tällä tekstillä yritän avata kysyville hieman ajatusmaailmaani.

Kuten jo etusivun tekstissä kerroin, en tunnustaudu kommunistiksi. Käyttäisin pikemminkin termiä sosialisti. Vaikka historia onkin antanut termille hyvinkin pahaenteisen kaiun, sosialismi on välttämätön edellytys valtion toiminnalle.

Jopa kiihkeimmänkin kokoomuslaisen täytyy tunnustaa sosialismin toimivuus. Jos ei muuten, niin valtiollisena välttämättömyytenä. USA on esiintynyt maailmalla vapaan kaupan Mekkana ja antikommunistisena yhteiskuntana vaikka käyttääkin sosialismia hyödykseen toimiakseen valtiona.

Jo valtiota rakennettaessa joudumme turvautumaan sosialismiin; yhteiskunnan tulee maksaa veroja jotta voisimme rakentaa julkiset rakennukset. Virastotalot, presidentin linna, eduskuntatalo ja maistraatti ovat kaikki sosialistisia rakennuksia.

Kun aatetta viedään hieman pidemmälle saamme rakennettua koulut, lukiot, yliopistot ja lastentarhat. Suomalainen koulutusjärjestelmä on maailman huippua, kiitos sosialismin. Kylläpä nyt oikean siiven punaniskoja kismittää!

Älköömme pysähtykö vielä; kehitetään sosialistista aatetta vielä hieman pidemmälle saadaksemme aikaan julkisen terveydenhuollon, sosiaalihuollon, julkisen liikenteen kunnan asunnon ja työttömyysturvan. Olenkin miettinyt hartaasti sitä logiikan puutetta mistä kokoomuslainen työläinen kärsii metrossa istuessaan.

Yllä mainitut asiat ovat mielestäni elintärkeitä yhteiskunnan toimivuutta ajatellen. Esim. riittämätön terveydenhuolto ei ole vain potilaan ongelma, se peilautuu pahimmillaan koko yhteiskuntaan ja bruttokansantuotteeseen. Järkikin sen sanoo: mitä nopeammin sairastunut työntekijä parannetaan, sitä nopeammin hän pääsee työpaikalleen tekemään työtään. Myös julkista liikennettä voidaan perustella samalla periaatteella, puhumattakaan ekologisista tekijöistä; yksi auto saastuttaa kuitenkin vähemmän kuin kolmekymmentä. Kouluja tai lastentarhoja en edes vaivaudu perustelemaan.

Mistä siis johtuu sosialismin paha maine? Miksi maailman ainoa supervalta on pidättänyt, vanginnut ja sulkenut yhteiskunnan ulkopuolelle vasemmistolaisia ajattelijoita omassa kotimaassaan? Mistä johtuu USAn inho Kuubaa ja muita sosialistisia maita kohtaan? Inho, joka on johtanut kauppasaartoihin ja salamurhayrityksiin. Kommunistien on väitetty olevan saatananpalvojia, seksimaanikkoja, varkaita, lapsiinsekaantujia ja herra ties vielä mitä. Suosittelen lukemaan amerikkalaisia kommunisminvastaisia pamfletteja 40- ja 50-luvuilta. Niistä saa makeat naurut. Myös poliitikko Ben Zyscowiczin referoinnit kommunismista ja piikkilanka -aidoista saavat kulmakarvat kohoamaan.

Vastaus on hyvinkin yksinkertainen: vaikka sosialismi turvaakin kansallisen hyvinvoinnin, se ei ole yhtä lempeä suuryrityksille. Yksityinen sektori yrittää (täysin ymmärrettävästi) päästä tekemään rahaa julkisen liikenteen, opiskelun, terveydenhuollon jne. parissa. Mieti sitä rahamäärää, mikä menee yrittäjän lompakon ohi "niiden kommaripaskiaisten" takia. Yksityistäminen on yritysten kannalta oikein tuottoisa bisnes - valitettavasti se ei ole yhtä edullista tavalliselle veronmaksajalle.

Täysin terveellä logiikalla varustettu jamppa ymmärtääkin, että (yksityisten tahojen omistama) media ei missään tapauksessa halua puhua sosialismin puolesta. Miksi ampua itseään jalkaan? Aatos Erkko, Aller Julkaisut Oy tai Fremantle jne. eivät välitä sinusta vaan yhä lisääntyvän voiton tekemisestä. Tällöin kaiken vasemmistolaisuuden mustamaalaaminen ei ole ainoastaan järkevää, vaan myös elintärkeää.

Myös valtiollisella tasolla vasemmistolainen politiikka nostaa karvoja pystyyn. Mitä kävisi vapaaseen markkinatalouteen perustuvalle järjestelmälle, mikäli jossain päin maailmaa sosialismi toimisi? Tästä esimerkkinä kiistelty Kuuba, joka on ollut USAn kauppasaarrossa useiden vuosikymmenien ajan suostumatta kuolemaan. Castroa on yritetty pistää kylmäksi mm. räjähtävien sikarien ja sala-ampujien avulla, toistaiseksi tuloksetta. Jos Kuuba olisi täysin yhdentekevä, miksi nähdä vaivaa?

USAn keskustiedustelupalvelu CIA käyttää miljoonia dollareita vuodessa kommunisminvastaiseen taisteluun ympäri maailmaa ja instanssi on vaikuttanutkin vasemmistolaisten hallitusten vallastasyöksemisessä yli 50 maassa ympäri palloa. Tämä ei ole salaliittoteoria, lähteet löydät tekstin lopusta. Edelleenkin: vasemmistolaisuus ei ole kansakuntaa tai maapalloa uhkaava syöpä. Tämä syöpä iskee yrityksiin ja toimii kansalaisten puolesta. Mitä tapahtuisi, jos normaali amerikkalainen tallaaja käsittäisi, että elämä olisi mahdollista ilman maksullista sairasvakuutusta, valtavaa asunto -ja autolainaa, sekä säästämistä lasten opiskelua varten? Yrityksiltä menisi selvää rahaa hukkaan. Yritysten menettämä rahamäärä olisi käsittämättömän suuri. Summan suuruus on sitä luokkaa, että yritykset ja kapitalistiset hallitukset ympäri maailmaa ovat valmiita tappamaan, vangitsemaan ja lahjomaan saadakseen pitää sen. Sanon sen vielä kerran: Sosialismia ei yritetä kitkeä sinun parhaaksesi, vaan päin vastoin.

Oikea siipi kysyy nyt satavarmasti: "Entä Neuvostoliitto tai Kiina? Nehän ovat kommunistisia maita! Miksi siellä menevät jutut aivan reisille?"

Mielestäni Kiina tai edesmennyt Neuvostoliitto eivät ole kommunismia nähneetkään, kysehän on diktatuureista. Niistä ei mielestäni voi edes puhua samassa lauseessa. Kyllähän Charles Mansonkin väitti olevansa uusi Jeesus... Tekeekö se Jeesuksesta sarjamurhaajan? Demokratia on tasapainoisen yhteiskunnan perusta. Demokratia puolestaan pitää huolen siitä, että ääriliikkeet pysyvät (ainakin useimmiten) marginaalissa. Siksi juuri uskallankin asettua ehdolle SKPn riveissä. En toivo Suomesta kommunistista maata, mutta teen parhaan saadakseni sysättyä sitä takaisin kohti sosialismia sekä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tarvitsemme yrityksiä ja talouskasvua toimiaksemme kilpailukykyisenä yhteiskuntana, mutta tarvitsemme myös perusturvan, koulutuksen ja terveyttä voidaksemme toteuttaa pyrkimyksemme.

Lähteet:

Lenin: Valtio ja vallankumous
William Blum: Roistovaltio
Noam Chomsky: Mediakontrolli

William Blumin kotisivut: www.killinghope.org
Noam Chomskyn kotisivut: www.chomsky.info

CIA:n kotisivut: www.cia.gov

Häiriköt Kuriin 2

Jep. Mua on syytetty usealta taholta valehtelijaksi kertoessani aiheettomasta väkivallasta vartijoiden taholta. Tässäpä nyt sitten videoklippiä, mikä ei pohjustusta kaipaa.

Keskustelua foorumiin, kiitos.

Powered by Blogger