Minä näin sinut telkkarissa
Jep. Lause, mitä olen kuullut koko päivän naapureilta, kioskin myyjiltä ja vastaantulijoilta.
Televisio mediana on ennennäkemättömän tehokas asenteiden muokkaaja. Sen voima ylittää villeimmänkin mielikuvituksen rajat. Nimenomaan siksi aionkin kirjoittaa tämän blogitekstin.
1960-luvulla kielletty alitajuntainen mainonta kertonee meidän viihdelaatikosta jotain: Elokuvissa tai tv-sarjoissa käytetään järjestelmää, missä sekunnin aikana ruudulla näkyy 18-24 kuvaa. Tuon nopean kuvien selaamisen ihmismieli käsittää liikkeeksi. Tämä on täydellinen keino markkinoida tuotteita tai palveluita alitajuntaa hyväksikäyttäen.
Palikkaesimerkki: Katsot elokuvaa, johon on sijoitettu sinne tänne ainoastaan YKSI KUVA siitä 24:stä kuvasta, joka näkyy sekunnin aikana. Vaikkapa nyt kokispullo. Kun elokuvaa katsova ihminen (ei näe, vaan alitajuisesti aistii) sen yhden kokispullon kuvan sekunnista, hänen todennäköisesti tekee mieli ostaa pullo kolaa kotimatkalla. Tätähän on ironisessa mielessä käytetty mm. elokuvassa Fight Club. Jos pidit elokuvasta, niin kai se pitää tässäkin sanoa:
SE ELOKUVA ON TÄYNNÄ PENIKSEN KUVIA.
Tämä pohjustus kertoo vain median uskomattomasta voimasta: Ohjelman juontaja ei edes itse voi tietää vaikutustaan katsojiin. Televisiota katsotaan huomattavasti hartaammin kuin ihmistä. Olet varmaankin itsekin sen huomannut, kun sanot tai ajattelet: "Älä nyt, mä katson telkkaria."
Televison vahvistettu versio todellisuudesta tuo huomattavasti enemmän tunteita kuin oikea elämä. Tämän takia se tuntuu olevan niin suosittua. TV on perinteisesti ollut meille aina tiedonvälityksellinen väline. Voin kertoa, että nykyään se on aivan jotain muuta.
Television ohjelmatuotanto on yhä enemmän yksityisten yritysten käsissä. Uutistoimistot tekevät lähetyksensä niiden omistajien näkökulmasta. He eivät välttämättä tiedä valehtelevansa, he vain helpottavat totuutta kansalle (yhtä kuin asiakkaat ja yleisö, EI aktiiviset toimijat.) Jo tuossa hetkessä totuus vääristyy. Oletko koskaan leikkinyt 'rikkinäistä puhelinta?' Periaate on täysin sama, ainoastaan sillä erotuksella että sen viimeisen viestin ottaa vastaan yhden sijasta koko kansakunta.
En väitä, että valtiollinen media olisi yhtään sen tehokkaampi, sillä voidaan asettaa mielikuvia passiivisen vastaanottajan päähän aivan yhtä helposti, kuin kaupallisenkin median toimesta. Mutta: Käännä televisiosi edes yhden päivän ajaksi YLEn kanaville, niin huomaat ohjelmatarjonnan olevan huomattavasti monipuolisempi kuin kaupallisten kanavien. Miksi? YLE ei myy mitään. No ookoo, ehkä tv -lupia, mutta kuitenkin. Kaupalliselle medialle on tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa asioita, antaa niille nimi, merkitys ja hinta. YLEn ohjelmat eivät yritä miellyttää sinua asiakkaana, vaan kansalaisena. Sen takia sieltä ei tule juuri sellaista ohjelmaa mitä sinä (Arvoisa kuluttaja ja mainoskatkon perimmäinen maksaja) toivoisit. Sieltä tulee ohjelmaa demokraattisesti, ostovoimasta ja kohderyhmästä välittämättä. Mainoskatkon maksat sinä tuotteen korotettuna hintana. Mainokset eivät ole hyväntekeväisyttä, niiden on oikeasti tarkoitus vaikuttaa mieleesi.
Voit katsoa MTV:ta (siis se vielä isompi paha, ei kolmonen) ja miettiä seuraavaa: Onko tämä tulevaisuudessa meidän ainoa vaihtoehtomme? Jos meidän vastaanottamamme uutiset kirjoitetaan rahan ehdoilla, VOIVATKO NE OLLA TOTTA? Vai onko uutisointi muuttunut oikean siiven toimintaelokuvaksi, missä pahiksia rankaistaan kovalla kädellä, juuri niinkuin Arnold ja Sylvester ovat meille opettaneet? Katsokaa 80-luvun elokuvia ja verratkaa niitä nykypäivän uutisiin mm. NATOn operaatioista kaapelista. Ne alkavat naurattaa. No, ainakin aluksi.
Puolet kaupallisilla kanavilla mainostavista ehdokkaista päätyy eduskuntaan. Revi siitä.