Carosol Kid
Nyt viimeistään alkaa olla aika jatkaa biisikohtaisia kirjoituksia, edellisestähän on vierähtänyt jo aika tovi.
Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa taustaa 'Carosol-kid' -renkutuksesta.
Carosol on (jos et jo sitä tiennyt) auton alustamassaa, jota saa mustana, valkoisena ja harmaana. Alustamassan etu graffiteja tehdessä on se, ettei se valu. Sen takia se on hyvin suosittu mm. teosten rajausten kiilteiden tekoon.
Itse graffiti on nykyään niin kiistanalainen aihe, etten voinut vastustaa kiusausta tehdä siitä jonkinlaista biisiä. Aihe on itselleni kuitenkin niin rakas, etten halunnut tehdä taas sellaista perus 'Vittu ku te natsit ette anna väsätä' -biisiä. Mielestäni piissien väsäämisen moraalinen ongelma on se, että jokainen määrittelee sen itse. Saako graffiteja maalata ja jos saa, niin mihin? Vastaus on: Ei mihinkään. Sen takia sitä tehdään kaikkialla.
Oman moraalisen koodini mukaan piissejä voi kyhätä paikkoihin, jotka tarvitsevat niitä. Sisälläni asuu vieläkin se 80 -luvun lopun hoppari, joka uskoi kaunistavansa kaupunkia ja ilahduttavansa ihmisiä harmaan seinän värittämisellä.
En ole oikein koskaan lämmennyt junien maalaamiseen, myöskään yksityinen omaisuus ei ole mielestäni sopivaa alustaa piissille. Ja vaikka agnostikko olenkin, en myöskään ilahdu kirkkoihin väsätyistä piisseistä. Julkinenkin tila on yhteistä, joten järjellä ajateltuna siinäkin tulisi maalarin käyttävän jonkinlaista harkintaa.
Nollatoleranssispedet saavat olla mitä mieltä hyvänsä, mutta minun mielestäni metroradan(kin) varsi oli huomattavasti kauniimpi ennen kaupungin laajamittaista 'harmaata maalia radalle' -operaatiota. Nyt metroradan varsi näyttää elämysmatkalta Tshernobyliin. Jos piissit maalataan piiloon, tehkää se saatana edes siististi. Nyt kaupunki on syyllistynyt pahempaan sottaamiseen kuin yksikään maalari. Tietenkään ketään ei heitetä vankilaan.
Jo pelkästään maalareiden vangitseminen on perseestä, puhumattakaan ihmisistä, jotka liimaavat tarroja. Siis jotain rajaa saatana. Käsi ylös: Kuka meistä ei ole koskaan kirjoittanut missään elämänsä vaiheessa mitään yhteenkään julkiseen tilaan? Niin. Haetaanko seuraavaksi kouluista ne, jotka tuhertelevat pulpetteihinsa, tai vessasta paskalta ne jotka kirjoittelevat ja piirtelevät legendaarisia kirjoituksiaan?
Mikä olisi ollut Bruce Dickinsonin 'Balls to picasso' -levyn nimi ilman vessakirjoituksia?
Graffiti on taidetta saatana, sitä on tehty niin pitkään kun meillä on ollut tietoisuus. Paradoksaalista kyllä, arkeologit juoksevat ihan hiessä tutkimaan 10 000 vanhoja kivipiirroksia samaan aikaan kun nykyhetken piirtäjät pääsevät leivättömän pöydän ääreen. Kieltämällä graffitin yhteiskunta kieltää kuvallisen kerronnan historian. Graffitimaalarit ovat minun kirjoissani taiteilijoista arvostettavimpia. Missä muussa taiteenlajissa taidetta harjoitetaan vapauden ja taloudellisen hyvinvoinnin menettämisen uhalla?
Ja viimeiseksi: Mistä koko graffiti tupsahti Suomeen? Voin kertoa, ettei se syntynyt nuorten päässä tyyliin "Hei, mitä jos keksitään salanimet ja aletaan maalaamaan niitä pitkin kaupunkia." Graffiti annettiin meille markkinavoimien toimesta. Vuosin 1985-1988 oli vaikea välttyä graffitilta. Sitä puskettiin lehdistä, tv:stä, jopa vaatteet koristeltiin graffitityyppisin tekstein. Lepakossa järjestettiin graffitin SM-kilpailuja ja luvallisia maalauksia tilattiin ympäri kaupunkia.
Poliisille kiinnijäänyt graffitimaalari saattoi joutua maalaamaan työnsä loppuun rangaistukseksi! Hyvässä ja pahassa, graffiti tuotiin meille markkinavoimien toimesta. Yllättäen ketään heistäkään ei heitetä vankilaan.
Kun nuoret ottivat graffitin omakseen ja muokkasivat siitä aivan oikean alakulttuurin koodeineen ja ilmaisuineen, yhteiskunta säpsähti. Kontrolli oli menetetty ja paniikki nosti päätään. Nämä nuoret aikuiset siis ihan oikeasti ajattelivat, järjestäytyivät ja toimivat ihan itse! Graffiti oli kuin sylikoira: Niin pitkään kuin sedät ja tädit saivat ohjailla ja holhota sitä, se oli mukavaa ja hellyyttävää. Antaa poikien piirrellä. Kun se sai oman hengen ja muodon, se vietiin lopetettavaksi arvaamattomana ja vaarallisena. Samat henkilöt, jotka olivat suuria taiteiljoita ja sankareita 20v. sitten, ovat nyt moottoripyöräjengeihin verrattavia yhteiskunnan vihollisia.
Ja heidät heitetään vankilaan.