Jep jep..

Vaalikrapulat on nyt pidetty ja väsäsin tuossa "Valkoinen Jänis" -eepeen, jota voi tulla ostamaan allekirjoittaneelta hihasta nykimällä. Kirjoitan hieman alkuvuoden fiiliksistä ja eepeen teosta myöhemmin, koska nyt on aika päästää Punainen irti!

Kriittinen analyysi sosiaalisesta pääomasta ja sen luomisesta

Ihmiskunnan historian alusta lähtien selviytymisen ja kehityksen edellytyksenä on ollut yhteistoiminta sekä yhteisoiminnan kehittäminen ja adaptoituminen ympäristön vaatimuksiin. Yhteistoimin ympäristön haasteet on mahdollista ratkaista vastuuta ja työtä jakamalla ja näin on yhteisöevoluution alkuajoilta lähtien mahdollistettu yksilön, jälkeläisten ja yhteisöjen elinvoimaisuuden säilyminen. Ihmiskunnan historian alussa yhteistoiminta ja yhteisöt eivät muodostaneet yhtä selviä hierarkioita ja laskemoituja verkostoja kuten nykyinen postmoderni ihminen, vaikka selkeä yhteiskunnallinen työnjako syntyikin jo metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä ja vahvistui maanviljelyyn siirtymisen myötä. Hallitseva yhteiskuntaluokka ja yhteisön henkisestä ja sotilaallisesta puolustuksesta vastaavien luokat syntyivät maataviljelevän väestönosan lisäksi; nekin, jotka eivät tehneet tuottavaa työtä päivittäin, saivat osansa yhteisön työn tuloksista. Miten tämän päivän sosiaalinen pääoma näkyy arjessamme ja, miten se jakaa eriarvoistavasti ihmisiä?

Tässä esseessä tulen käsittelemään sosiaalisen pääoman luomista, merkitystä ja hyödyntämistä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Pierre Bourdieun tutkimusta sosiaalisesta tilasta vallan kentillä sekä hänen teoriaansa sosiaalisen pääoman rakentumisesta. Lisäksi käytän Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin raporttia 252 Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia, jossaa analysoidaan sosiaalisen pääoman käsitettä sekä tutkitaan sen kehittämistä osana hyvinvointipolitiikkaa. Esseeni on tarkoituksella kriittinen sosiaalisen pääoman keskittymisen negatiivisia vaikutuksia sekä sen ihmisiä eriarvoistavia vaikutuksia kohtaan. Sosiaalisen pääoman tulkinta voidaan jakaa karkeasti kahteen pääsuuntaukseen; bourdieulaiseen ja putnamilaiseen (Tapio Voipio, Sosiaalinen pääoma ja köyhyyden vähentäminen. Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Toim. Jouko Kajanoja ja Jussi Simpura. Stakes, Raportti 252, Helsinki 2000, s.101). Suuntauksien välinen ero on selkeä: ensimmäinen näkee sosiaalisen pääoman yksilön voimavarana ja jälkimmäinen yhteisön. Sosiaalisen pääoman käsite on tulkinnallisesti vaikea, sekä kiistanalaisena pidetään sitä, missä määrin käsitettä voidaan mitata ja millä menetelmillä. Eräs sosiaalisen pääoman kilpaileva termi on sosiaalinen infrastruktuuri. Edesmennyt ranskalainen filosofi, antropologi ja kuuluisa sosiologi Pierre Bourdieu arvosteli laskelmallisesti hyötyjään maksimoivaa taloudellisen mallin ihmistä homo economicusta sekä tästä ihmisyyden mallista muodostuvia sosiaalisia ominaisuuksia ja sosiaalisia siteitä (Pekka Sulkunen, Mikä ihmeen talous? Bourdieu ja minä. Näkökulmia pierre Bordeaus sosiologiaan. Vastapaino, Tampere 2006, s.134). Bourdieun kritiikki käy osuvaksi vastapainoksi yleisille positiivisille käsityksille verkostoitumista ja sosiaalisen infrastruktuurin syntymisestä. Kontaktien luominen tuntuu nykymaailmassa itsestään selvältä ja tuskin kukaan voi väittää, etteikö joskus tarkastelisi ihmisiä hyödyn ja etujen perusteella. Hyödyt eivät aina kuitenkaan tarkoita turvallisuutta. Ihmisten rakentaessa sosiaalisen pääoman verkostoja he samalla rajaavat verkostoonsa kuulumattomat ihmiset sosiaalisen pääoman ulottumattomiin. Sosiaalinen pääoma hakeutuu sosiaalisen pääoman luokse, jolloin eniten verkostoja luonut kasaa pääomaa entisestään.

Sosiaalinen pääoma viittaa yhteisöllisyyden piirteisiin kuten vastavuoroisuuteen ja verkostoitumiseen (Tiivistelmä. Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. STAKES, Helsinki 2000 s. 5). Verkostot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jolloin tieto kiertää hyvin ja yhteisöllisyys muodostaa verkostoon tehokkuuden ja takaa sen, että kaikki tietävät kaikkien asiat. Herää kysymys miten yhteisö voi rakentua kestävälle pohjalle, mikäli yhteisöllisyys perustuu toisten aseman tuntemiseen sekä laskelmoituun oman edun tavoitteluun? Tarvitseeko sosiaalisten suhteiden nykymaailmassa kestää? Verkostot käyvät kauppaa, jossa hyödykkeenä on suhteiden vastavuoroisuuden laskemoidut hyödyt. Mikäli sinusta ei ole hyötyä, et ole yhteisön jäsen.

Markkinoita, tuotantoa ja yrityksiään kuvatessa Bourdieu tuo esille suhteellisia kilpailuetuja, jotka tarjoavat kulttuurista, oikeudellista ja hallinnollista valtaa (Sulkunen 2006, s. 137). Sosiaalista pääomaa luodessaan ihmiset verkostoituvat kaltaisiinsa, joilta he voivat vastaanottaa vähintään yhtä suurta hyötyä kuin kykenevät itsekin tarjoamaan. Kilpailuetu on aina eniten pääomaa kasanneen puolella ja näin he voivat todennäköisemmin varmistaa hankkeensa rahoituksen, saada äänensä kuuluviin ja saada tavoiteensa ajetuksi läpi (Woolcock 2000, s. 31). Suhteet sanomalehtiin tarjoavat suuryrityksille väylän vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin, esimerkiksi lapsityövoimaa, ammattiyhdistysliikettä, ydinenergian tarvetta tai vaikka Kiina-ilmiötä kohtaan. Bourdieun näkemyksen mukaan samalla tavalla kuin taloudellinen pääoma kasvaa menestyksellisen liiketoiminnan tuloksena, myös kulttuurinen pääoma kasautuu (Sulkunen 2006, s. 137). Sosiaalinen pääoma on sidoksissa myös muuhun pääomaan, kuten taloudelliseen ja kulttuuriseen pääomaan. Sosiaalisen infrastruktuurin verkostoituessa valta keskittyy ja on vaarana, että yhteistä yhteiskunnan etua ajavan demokraattisen hallinnon tilalle syntyy eliittejä, jotka laajoilla verkostoiduilla resursseillaan ajavat oman eturyhmänsä politiikkaa. On suuri uhka ja ongelma, että eturyhmät muodostavat korruptoituneita suosimissuhteita ja näin edistävät laitonta suosimisjärjestelmää, joka lahjonnalla ja korruptiolla vähentää julkista luottamusta sekä julkisten instituutioiden puoluettomuutta ja tehokkuutta (Woolcock 2000, s. 31). Lahjonta ja korruptio ovat usein vaikeasti osoitettavissa, ja lahjan ja lahjuksen välinen ero on usein hiuksenhieno. Suosimisjärjestelmän korruptiota on vaikeaa tarkkailla, sillä rikollinen toiminta liikkuu tässä kontekstissa usein harmaalla alueella. Mikäli sosiaalinen pääoma keskittyisi kollektiivisesti hyödyllisten päämäärien vuoksi ja sosiaalista liikkuvuutta luoden, ilmiö olisi rationaalinen yhteiskuntaa ja inhimillisiä voimavaroja ylläpitävä tekijä. Näin se myös tekeekin, mutta kyse on lähinnä mahdollisuuksista viedä ja kehittää sosiaalista pääomaa ja sen syntymistä suuntaan, jossa siitä ei koidu sen negatiivisia lieveilmiöitä, kuten vallan keskittymista, korruptiota tai ihmisarvon ja hyödyn rinnastamista talouteen. Sosiaalisen pääoman keskittämistä tulisi tarkastella eettiseltä sekä filosofiselta kannalta. Ketkä hyötyvät verkostoista? Keille verkostot kasaantuvat ja tapahtuuko kasaantuminen oikeudenmukaisesti? Miksi verkostot syntyvät ja miten ne voisivat olla avoimempia? 1990-luvulla sosiaalisen pääoman hyökyaalto on aiheuttanut paljon innostusta ja myös tarpeellisia vastareaktioita käsitettä ja ilmiötä kohtaan (Woolcock 2000, s. 25).

Sosiaalinen pääoma on periytyvää ja se takaa yksilölle yksinkertaiset väylät edetä työ- ja koulutusmarkkinoilla sekä kanavoida lisää sosiaalista pääomaa.Yksilötasolla tarkastellen sosiaalinen pääoma on eriarvoistavaa ja takaa toisille syntymästä lähtien paremmat mahdollisuudet menestyä. Kultalusikka suussa syntyminen ei ole nykyäänkään mikään pelkkä sanonta.Kaiken kaikkiaan voi todeta, että verkostojen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden tunteminen on sekä mielenkiintoista sinänsä että hyödyllistä yhteiskunnallisen ajattelun taustoittajaksi.