kyllä, kyllä.

Vaalityö on huipentumassa loppukiriinsä ja kaikenlaista mielenkiintoista on sattunut matkan varrella. Flyereitä olemme jakaneet vapaaehtoisvoimin metroissa sekä muuallakin Helsingissä ja vaalitukibileet ovat olleet aivan mahtavia.

9. 2. Tavastialla järjestimme ensimmäiset bibikset ja lavalle kapusi reilu annos eturivin räbäyttäjiä sekä laulajia. Meininki oli siellä sen verran mahtava, etten uskonut enää parempaan tuuriin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä 9.3 . Virgin Oilissa meininki nousi huippuunsa niin, että koko kapakka oli aika tarkalleen täynnä. Virgin Oilissa saimme nauttia räpin lisäksi myös muusta musiikista End Of You:n, Sonic Rootsin ja Scandinavian Music Groupin muodossa. Aivan uskomatonta. Rahaa jäi juhlista käteen niin, että huomenna lähdemmekin väsäämään radiomainosta suuren maailman tyyliin.

Haastatteluja on tullut jaeltua niin nettiin, radioihin, tv -kanaville sekä lehtiin. Aiheet ovat sivunneet allekirjoittaneen vertailuja Tony Halmeesta Frederikiin. (!!!!) Kannattaa tsekata seuraava NYT -liite, missä on kanssani yhteishaastattelussa taiteilija Teemu Mäki. Toivottavasti siitä tuli hyvä, olimme ehkä kilpaakin samaa mieltä asioista. Kuvista tuli ainakin hienoja.

Myös Ruben Stiller haastatteli meikäläistä ohjelmassaan, mikä oli itselleni hienoinen yllätys. Valmistauduin kohtaamaan pahamaineisen Rubenin verissä päin, mutta haastis meni letkeästi niitä näitä jutellen. Ennen minua vieraana oli tosin Susan Kuronen, joten ei kai sen jälkeen voi enää mitään kenellekään vittuilla.

Vaalityö on ollut raskasta, mutta antoisaa. Minulta on kysytty about kaikkea kaikesta ja vanhat Steen Christensen -jutut kaivettu naftaliinista taas sen miljoona kertaa. Siitä huolimatta vastailu on ollut hauskaa ajoittaisesta haastavuudestaankin huolimatta. Parhaita ovat olleet koulujen paneelit, missä eri puolueen edustajat kertoilevat näkemyksiään nuorille. Siinä on ehdokkaiden kädenväännöltä joskus jäänyt yleisökin huomaamatta:) Sen verran olen kuitenkin tajunnut, ettei yksinkertaista, absoluuttista totuutta ole. Tai on, juuri niin monta erilaista kuin ihmisiäkin.

Loppuviikko onkin sitten aikamoista rutistusta. Tarkoitus on mainoksen teon jälkeen pyöriä metroissa ja asemien läheisyydessä jakaen flaikkuja ja jutustelemassa ihmisten kanssa. Jos törmäämme, tervetuloa kyselemään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lauantaina onkin sitten viimeinen pinnistys, SKP pitää tilaisuuden Itäkeskuksessa ja olen lupautunut myös itse sinne edustamaan, vaikka sitoutumaton olenkin.

Seuraava blogini tulee sitten vaalien jälkeen, katsotaan paljon allekirjoittanut nyt sitten tuleekaan saamaan ääniä. Huhut kertovat, että ennakkoäänestyksessä on käynyt aikamoinen märä jengiä kirjoittamassa sen maagisen sarjanumeron "222" paperiin. Sormet ristiin vain.

Toivottakaa onnea.