Putsailin tässä kovalevyä ja kävin läpi kirjoittamiani kolumneja eri lehtiin. Yksi niistä oli ihan hyvä:

Sain taannoin sähköpostia, missä eräs vanhempi naishenkilö kysyi, olenko mielestäni hyvä roolimalli. Siis tupakoiva mies, joka räppää poliisinmurhaajalta lainatulla nimellä ja vielä hyvinkin kiistanalaisista aiheista. Voi helvetti.
Samaa idioottimaisuutta löytyy lähes jokaisesta viikko–tai aikakausilehdestä. Milloin Kimi Räikkönen on örveltänyt Helsingin yössä (ja maksaa vielä veronsa Monacoon, se pentele), tai Idols-Ari on laukonut arveluttavia kommentteja kollegoistaan iltapäivälehtien haastattelussa. Ville Valo tupakoi kolme askia päivässä, ei siitäkään roolimalliksi näytä olevan.
Mun mielestä tämänkaltainen ilmiö on hälyttävä esimerkki arvojen vääristymisestä. Miettiköhän Idols-Ari kilpailuun osallistuessaan, että hänen tulisi laittaa kaikki elämäntapansa uusiksi, ettei se Somerolainen Pikku-Milla nyt vain alkaisi juomaan viinaa? Tai Valvooko Kimi Räikkönen öitään kotona miettien, miten hänen alkoholikäyttäytymisensä on yhteydessä suomalaisten rattijuopumuskuolemiin? Herran tähden, viekää Ville Valolta äkkiä sen spaddut, se mieshän saastuttaa koko lovemetallin kuuntelijakunnan syöpäkääryleillään!

Hyvät viikko- ja aikakausilehtien toimittajat, väännän teille nyt hieman rautalankaa: Yllä olevat henkilöt ovat ihmisiä. Niin pitkään kuin he tekevät työnsä hyvin ja huolellisesti, kaiken pitäisi olla kunnossa. Jokaisella työntekijällä on ainakin vielä toistaiseksi oikeus viettää vapaa-aikansa haluamallaan tavalla.
Tiedän teidän ansaitsevan elantonne kaivamalla likaisia yksityiskohtia julkisuuden henkilöistä, siitähän te saatte palkkanne. Ihmisiä kiinnostaa julkkisten elämä siinä, missä entisaikojen juoruakkoja naapurien asiat. Nykypäivänä se viinaan menevä lankomies on vain vaihtunut Matti Nykäseen ja kevytkenkäinen naapurintyttö Paris Hiltoniin, mutta kuvio on sama.
Ilman kuluttajia ei teitäkään olisi olemassa, eikö vain? Kysyntä vain kohtaa tarjonnan. (Saman lauseen kuulee yllättävän usean huumekauppiaan suusta.) No joo.
Tabloidilehdistön olemassaolo on vain hyväksyttävä, mutta mielestäni ihmistä ei voi pakottaa roolimalliksi vasten tahtoaan.

Toki osoitan sormella myös sinua, sähköpostin lähettänyt vanhempi naishenkilö: Olisiko aika ottaa vähän vastuuta itsekin? Kun lapsi saadaan pois synnytyslaitokselta, se sysätään tarhan kautta esikouluun. Sitten onkin jo peruskoulun vuoro. Eikö jo riitä, että kasvamme kaikki laitoksissa? Pitääkö vanhemmuuskin luovuttaa paperinohuille median sätkynukeille? Onko edes mahdollista rakentaa roolimallia henkilöstä, jonka tunnet vain parin haastattelun tai teevee-esiintymisen kautta?
Sormella on aivan helvetin helppoa osoitella muualle, paitsi peiliin. Tästä kielii alkoholisoituneen yksinhuoltajaäidin valitukset siitä, kuinka hänen kolmetoistavuotias enkelinsä on alkanut juomaan ihan vain alkoholimyönteisten julkkisten takia. Kyllä me kaikki tiedämme, keitä ne oikeat roolimallit ovat. Vastuuta omista epäonnistumisista ei tule kaataa julkkisten niskaan, pikemminkin kannattaisi etsiä ongelmien lähdettä vähän lähempää. Me toistamme vanhempiemme tekemät virheet, koska kuitenkin rakastamme ja arvostamme heitä, siinä se vastuu piilee.

Ai niin, vastasinhan minä siihen sähköpostiinkin: Kerroin olevani hyvä roolimalli. Yritän opettaa lapsilleni suvaitsevaisuutta huomaavaisuutta, päättäväisyyttä ja ahkeruutta. Puen heidät siististi ja pidän huolen, että jääkaapissa on ruokaa ja läksyt on tehty. Teen myös omat työni huolellisesti, vain näyttääkseni sen olevan oikein. Olen vastuussa omista lapsistani, en muiden. Heille pitäisi löytyä roolimallit ihan omasta takaa.