Ikkunaprinsessa
Jep. Tällä kertaa kirjoitan Levyltä järjestyksessä neljännestä biisistä, eli Ikkunaprinsessasta.
Biisi kertoo lapsen silmin, miltä tuntuu elää huostaanotettunan laitoksessa. Biisin taustaa valottaa mukaan liitetty sähköposti, jolla minuun otettiin yhteyttä about vuosi sitten. Vaihdoimme posteja lisääkin, mutta kuuntelijalle oleellinen tieto välittyy tästä ensimmäisestäkin mailista. Tarinan lapsi on jo päässyt pois, mutta hän ei ole ainoa. Olen saanut biisistä kiittävää palautetta muilta lapsilta ja nuorilta, jotka ovat samassa tilanteessa. Kerroin posteista Mariskalle ja hän luki ne myös läpi. Lopputuloksena syntyi Ikkunaprinsessa. Tarina tytöstä, jonka ainoa huvi on katsoa vastapäisen talon elämää ikkunan ääressä.
"Perhehistoriasta sen verran, että ollaan luultavasti hyvin tyypillisen Itä-Helsinkiläisen suvun viimeisintä sukupolvea: Kukaan edellisten sukupolvien miehistä ei ole elänyt yli 43-vuotiaaksi, vaan tapettu tai tappanut ittensä. Isoisä tapettiin Sörkassa ennen mun syntymää ja faija ”tappoi ittensä” läänillä, kun oli joutumassa Kakolaan – oli mennyt takaamaan jotain huumevelkoja. Sedästä jäi muisto eteisen mattoon, kun ampu itteään Alakiventien kämpillään päähän ja viranomaiset kanto sitä vähän huolettomasti (kalahti pää lattiaan). Nyt voi lesoo siivonneensa aivomassaa… Kaikilla vanhemmilla sukupolvilla on ainakin kahden tai kolmen tyypin kanssa lapsia – näin on meijänkin faijan kohdalla, joten meillä, mulla ja mun pikkusysterillä (ja isoveljellä) on eri mutsit. Mun mutsi on Neitsyt Maria, mut pikku-systerin mutsi ei. Ja pikku-systerin mutsilla on myös systerii vanhempi poika, joka 8-vuotiaana ammuskeli opettajaa koulun pihalla löytämällään ilmakiväärillä ja yritti myöhemmin tukehduttaa nukkuvan 2-vuotiaan pikku-systerin tyynyllä. Koko suvun periaatteena oli vapaa kasvatus kaikkien suhteen: kotiintuloaikoja ei ollu, mutta joka reissun jälkeen kyynärtaipeet tarkastettiin. Kun faija delas –91 tuomiosunnuntaina, oli systeri muutaman kuukauden ikänen ja mä 16. Sillon päätin, että mä yritän isona näyttää systerille sen, mitä muuta maailmassa on kuin se paska. Kun systeri oli 9, se soitti mun kännykkään. Sanoin sille, että soittelen takaisin, kun oon just töissä. ”Mikä on työ?” systeri kysy, ja sillon tajusin olevani aika paljon myöhässä. Ja vielä enemmän myöhässä tajusin olevani, kun sukusalailun seurauksena löysin 12-vuotiaan pikku-systerin lastensuojelulaitoksesta huostaanotettuna, psykoosilääkkein kyllästettynä. Se polonen oli pistetty valehtelemaan mulle, kai äitinsä häpeästä. Ja mä lupasin, ettei sen tarvii enää ikinä valehdella, kellekään. Se ilostu siitä.
-----
Mä elän helvetissä sen suhteen, että laki ja lastistoiminta on kaksi eri asiaa ja ne tunnutaan hyväksyttävän joka tahoilla erillisiksi. Miten kukaan terve maalaisjärkinen INHIMMILLINEN ihminen voi hyväksyä, että…
Normaali lapsi tungetaan TÄYSIN tyhjään, äänieristettyyn huoneeseen päiväkausiksi vaikka sen takia, että se on kiroillut tai joku muista muksuista on nähnyt sen taskussa stendaria muistuttaneen huulirasvapuikon (tupakanpolttoa!). Lain mukaan EHDOTON maksimiaika on kaksi vuorokautta ja silloinkin lääkärin ja laitoksen johtajan päätöksellä. Ei poikkeuksia. MUTTA lain voi kiertää, kun antaa hommalle uuden nimen! Kutsuttakoon sitä vierihoidoksi, niin siihen ei lait päde, kun laki ei sitä tunnista uudella nimekkeellä, vaikka homma pysyy samana. Ja jos joku uskaltautuu kyselemään niin silloinhan kerrotaan, että ei lapsi ole eristettynä, kun ovi ei ole lukossa. Ei ole ei, mutta jos muksu yrittää huoneesta lähteä tyhjään käytävään, palauttavat ”hoitajat” tai vartijat lapsen takaisin voimakeinoin. Eli toisin sanoen: Jos kamadiileri haluaa hoitaa hommat lain mukaan, niin alkaa vaan kutsua tavaraansa namiksi ja itseään namisedäksi, niin virkavalta ei voi mitään. Ja mikä se Jolon panttivankijuttu aikoinaan muka oli – niidenhän ei ollut mikään pakko siellä partaansa kasvatella ja nähdä nälkää, kun sitä lukollista ovea ei ollut – nehän olis voinut lähteä sieltä milloin vain! Mutta tosiasia on se, että se ovi on kiinni, patja löytyy ja ikkuna. Monta puuta näkyy ikkunasta, kuka asuu valkoisessa talossa, kenellä on koira, minkä väriset verhot on tiilitalon toisessa kerroksessa … Siellä eristyskopissa kasvaa yhden ikkunamaiseman ihmelapsi, joka tuntee jokaisen ohikulkijan, jokaisen ihmisen päivärutiinit ja kaipuun. Jännittäväksi homman tekee myös se hiuksen hieno ero: Jos äiti sulkisi kotona lapsen yhteen huoneeseen neljäksi päiväksi vähän väliä, ilman ulospääsyä vaikka huutamisen takia, lapsi pakkohuostaanotettaisiin. Mutta jos huostaanottolaitos sulkee saman lapsen samasta syystä tyhjään huoneeseen, on se hoitomuoto. Ja siitä hoitomuodosta saa korotettua vuorokausikorvausta…
Terveelle lapselle syötetään erilaisia psyykelääkkeitä. Kysyessäni kuka ne on määrännyt, sain vastauksen, että se-ja-se lasten erikoispsykiatri. Kysyessäni millä perusteilla, sain tietää, että kyseinen tyyppi ei ole nähnyt lasta vuodenpäiviin, mutta että sitä on ’konsultoitu’ – tarkoittaa siis sitä, että tyyppi määrää kasvuikäiselle lapselle mm. sukupuolitoimintaan vaikuttavia lääkkeitä sillä perusteella mitä lasta ylläpitänyt (”hoitanut”) hoitaja on sille kertonut. Vaikuttavaa - puhelinreseptillä nappeja lapsille, pääsee kaikki helpolla ja herra-psyko-herran aikaa säästyy, kun ei tarvitse lasta nähdä. Ja kun lapsi kertoo kovempi äänisesti tunteistaan, tunkee sosiaalikasvattajat sille ekstra-annoksia. Kaikista parasta tossa on, että ne ei edes pari tuntia ylimääräisten annosten antamisen jälkeen osaa vastata, mitä ne on lapselle antanut (tapahtui pari viikkoa sitten). Mutta onhan se ymmärrettävää, kun kyseessä on neuroleptilääkitys (vaikuttaa aivojen dopamiini- ja serotoniinitasoihin), jonka vaikutuksista lapsen kehitykseen ei ole tehty yhtään ainoata tutkimusta, ei edes jenkeissä, maailman ”uskottavimpien” tutkimusten mekassa. Jutusta tekee hauskan se tosiasia, että siellä laitoksessa on hoitajia ja hoitajia: Toiset hoitajat tunkevat innolla pilleriä toisen perään lapsille, kun taas toiset ovat jossain määrin säilyttäneet ihmisyytensä ja ymmärtävät kuka tarvitsee psykoosilääkkeitä ja kuka ei – tällöin lapsi saa jauheena ”saman” lääkkeen: perunajauhoa.
Lapsi pidetään yhdessä omassa ja yhdessä yhteishuoneessa ja ulospääsyä ei ole. Ulkoilu noin kerta viikkoon hoitajan seurassa on ainoa ”virike” (yleensä ostosreissu). Ystäviä ei ole, elleivät ne pari muuta osastolla olevaa 4-6 vuotta nuorempaa muksua sitä tehtävää hoida. Näin kasvatetaan sosiaalinen ja aktiivinen nuori, joka osaa elää kahden huoneen ja eristyskopin elämää. Vieraita ei käy, koska paikkaan saavat tulla vain ne, jotka eivät ole päihteiden vaikutuksen alaisia. Ja kaikkihan on päihteiden vaikutuksen alaisia, se pystytään kertomaan niille jo puhelimessa.
Jouluksi –03 annettiin mahdollisuus vierailuun mummon luokse: 3 tuntia matkoineen ja hoitaja läsnä koko ajan. Lasta hävetti liikaa lähteä – mummo ei tiennyt eikä tiedä edelleenkään huostaanotosta – lapsi karkasi mummon luokse jouluaattona.
Lastensuojelulaitoksen hoitajan mukaan: ”Me ei kyllä edes toivota että kukaan tykkäiskään täällä olla, kun eihän tää mikään koti ole.” (vastaus kysymykseen: kun te olette varmasti huomannut, että lapsi ei viihdy täällä, niin eikö sille voisi etsiä toista paikkaa)
Lapsen äiti olisi jo lain mukaan kykenevä huolehtimaan lapsesta. Rikokset on sovitettu ja halu lapsen kotiin tuloon tai edes vierailuun on suuri. Esteitä ei enää ole, mutta uusin peruste sulkee kaiken pois: ”Myllypuro on liian levotonta asuinaluetta.” Piste. Herää kysymys: Miksei niitä tuhansia muita Myllypurolaisia lapsia ole vielä huostaanotettu? Miten ne muut lapset voivat sitten siellä asua?
”Miksette te anna lapsen elää lapsen elämää, liikkua ulkona, tavata ikäisiään, tavata perhettään? On kauheaa katsoa, kun lapsen mielen täyttää turhautuneisuus ja ylivoipainen suru kaikesta siitä, mihin ei pääse osalliseksi”. ”Meistä suru on ihan hyvä tunne. Ja on hyvä asia, että lapsi turhautuu, se on kasvattavaa, kun ei saa kaikkea.” (suora lainaus hoitajan suusta)
Lapsi sanoo hoitajalle: ”Musta ois kiva harrastaa jotain, vaikka kickboxingia.” ”Ei sun kunto riittäs,” vastaa hoitaja ja kävelee pois.
Lapsi on eristettynä ja pääsee eristyshuoneen nurkassa olevaan lukolliseen vessaan vain hoitajan avaimella. Mieshoitaja tulee mukaan kahden neliön koppiin, kun lapsi istuu pöntölle. ”Häivy” sanoo lapsi. ”Ole hiljaa”, vastaa hoitaja. Lapsi heittää mieshoitajaa vessapaperirullalla. Taju lähtee helposti, jos iso aikuinen mies ottaa tukasta kiinni ja iskee pään klinkkerilattiaan. Housut on vielä puolisääressä. Otsassa oleva mustelma selitetään myöhemmin lapsen väkivaltaisella käyttäytymisellä, joka on vaatinut ”kiinnipitoa”.
Oltiin vähän aikaa (systeri oli päivävierailulla) sitten kukkaostoksilla ja systeri välttämättä halus 1.5 e:n hintasen minilihansyöjäkasvin. Mä kysyin syytä ja se vastas: ”Mä kasvatan siitä niin ison, että se syö kaikki hoitajat pois.”
Kaikkein pahinta on se, että lapsi on täysin terve. Niin terve kuin kuka tahansa muu ala-astettaan päättävä koululainen. Mutta kun se ei ole tavallinen – se on huostaanotettu. Ilman ihmisoikeuksia.
Mä olen joskus yrittänyt katella niiden hoitajien niskaan: löytyiskö sieltä joku alien-implantti, joka saa ne ihan oikeesti uskomaan, että ne muka tekee noille lapsille jotain hyvää. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy aika kieroutunut olla, jotta voi kattoo itseensä aamulla peiliin ja iltapäivällä pumpata lapset täyteen lääkkeitä ja uhkailla eristyskopilla. Oon myös ajatellut, että sen sijaan et yhteiskunta maksaa noille laitoksille lapsien ylläpidosta, pitäis niitten hoitajien maksaa niille muksuille siitä, että ne saa päivät pitkät purkaa sadistisia patoutumiaan niihin pieniin. Ja nehän purkaa."
- Steen1 :: 3:01 ip.
mun oli ihan pakko hetkeks hiljentyy, sulkee musa ja kelata tota mitä tos luki. mä en pysty uskomaan et jotain tällästä löytyis Suomesta. aivan sairasta toimintaa..
sunnuntai, marraskuuta 27, 2005
Joo tulipa lapsuus mieleen ku tota luki....Sama sairas meno näköjään jatkuu tänäki päivänä..."Lastesuojelua"niin se mullekin aikonaan selitettiin,ku lastarissa piti olla yksin omassa pikku kopissa...Sit ku tuli ikää ja oppi kyseenalaistaan tollasta ja vielä perustelemaan jotenkuten omia mielipiteitä,niin olin hankala.Ja eiku koulukotiin mars!Ja kaikenmaailman kivat pikku psyynkenlääkkeet siihen päälle!"Lastensuojelua"hyvinki!
sunnuntai, marraskuuta 27, 2005
Tää lause teki muhun kaikkein syvimmän vaikutuksen:"Kaikkein pahinta on se, että lapsi on täysin terve. Niin terve kuin kuka
tahansa muu ala-astettaan päättävä koululainen. Mutta kun se ei ole
tavallinen – se on huostaanotettu."
Mä koen ite just huostaanoton tommosena....
Ite koht ollu 10 vuotta espoon sossujen ikeessä,ja silmiin pisti toi MOT:n juttu siit ranskalaismiehestä,joka ei saanu tavata lapsiaan,ku suomalainen äiti niin sanoo...elävin esimerkki siitä,että lapset on politiikan pelinappuloita niin afrikan lapsisotilaina kuin suomen huostaanotettuina....ja sitten valitellaan,kun jengi väkivaltaistuu........:(
tiistaina, marraskuuta 29, 2005
Paha mieli tulee ku lukee ja tajuaa et noi on tosiasioita meidän yhteiskunnasta.Ei vaan tosiaan haluaisi uskoo et maailma on noin vitun PAHA!
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
Mä edelleenkin penään hieman järkeä tähän asian tarkasteluun. En väitä, etteikö tuo kaikki olisi totta, mutta se on edelleenkin toisen...hmm. itse asiassa kolmannen tai neljännen käden tietoa.
Lastensuojelussa on Suomessa varmasti paljon epäkohtia ja parannettavaa. Varmasti lastensuojelulakiakin rikotaan tässä maassa useissakin paikoissa.
Mutta on kohtuutonta, että lastensuojelun työntekijöistä tehdään antikristuksia tämmöisillä perusteilla.
Mä olen ehkä naiivi kun uskon, että ihminen joka kouluttautuu alalle, jossa työ on henkisesti vitun raskasta, jossa joka päivä joutuu ottamaan vastaan ihmisyyden rumimmat kasvot, jossa tienaa aika heikosti... ei ole kovinkaan paha.
Tämä on kutsumus työtä ja uskon, että suurin osa ihmisistä tällä alalla tekee tätä vilpittömästi sydämellä.
Stenkalta odottaisin kyllä hieman laajempaa näköalaa aiheeseen. Tämä on jo aika törkeän kärjistetty katselmus.
Eiköhän useimmiten ne kaikken kamalimmat asiat ole tapahtuneet kotona. Ei huostaanottoja huvikseen tehdä, se on melko rankka prosessi ja jo lain puolesta moinen sosiaalityön interventio vaatii painavat perusteet.
Keskustelu ei kuitenkaan ikinä ole pahasta. Siinä voisi vain vähän olla järkeä matkassa.
Jos tähän toivotaan alan ammattilaisilta vakavaa suhtautumista ja jos tällä kappaleella on mitään muuta substanssia kuin systeemin vihaaminen ei se toimi näin.
Tämmöinen on yhtä hedelmätöntä kuin lähi-idän rauhanneuvottelujen aloittaminen lauseella "kuolema jutskuille".
Mä olen nähnyt "näitä kamalia laitoksia" jo jokusen. Mitään tuossa sähköpostissa kuvattua en ole nähnyt. En silti edelleenkään väitä, etteikö se olisi totta. Mutta tämmöinen keskustelun avaus on typerä.
Tulee mieleen Karpolla on asiaa populismi.
T. Jii-Pee,a.k.a Rookie
torstaina, joulukuuta 01, 2005
Lähipiirissäni on paljon ihmisiä jotka työskentelevät perhekodeissa, tai lastenkodeissa. Oma kaveripiirinikin koostuu pääosin aikoinaan huostaan otetuista lapsista, joten lastenkotimaailma on tullut tutuksi ajan varrella.
Toi juttu vaikutti tarkoituksella kärjistetyltä, mutta ei valheelliselta. Lastenkodeissa työntekijät eivät useinkaan ole vakituisia, joten mitään kunnollisia kiintymyssuhteita lapsen on vaikeaa saada aikaan lastenkodissa.
Olen aina ollut kriittinen lastenkoteja kohtaan, vaikka tekevätkin palveluksen kun pelastavat lapsen usein helvetillisistä olosuhteista. Silti lastenkodeissa olisi paljon parantamisen varaa. Yhdeksän kymmenestä tuntemastani lastenkoti taustaisesta lapsesta on henkisesti tasapainoton ja heikosti yhteiskunnassa toimeen tuleva. Tietty syynä on lapsuus ajn huono kasvatus, mutta myös lastenkotien tapa, saada lapsen tuntemaan itsensä syylliseksi, vangiksi, eriarvoiseksi, kuin muut. Ymmärrän toki että lastenkodeissa lapselta täytyy riistää jonkinlainen vapaus, mutta se riisto on liian radikaali verrattuna tavallisen lapen tilanteeseen, tavallisessa perheessä.
Lastenkotiin joutunut lapsi luokitellaan poikkeavaksi, ja ongelma on että näistä yksilöllisistä poikkeamista muodostetaan rymiä, jolloin yksilö ongelmat niputetaan yhteen ja jopa kärjistetyimmässä tapauksessa kaikki lastenkoti lapset luokitellaan pahoiksi, vaarallisiksi tai haitallisiksi.
Eräs itselleni tärkeä ihminen pääsi aikoinaan lastenkodista pois 17 vuotiaana. Pois päästyään ongelmat alkoivat kasaantua, mutta tukiverrko puuttui täysin. Hän oli 17 vuotias ja hänellä ei käytännössä ollut huoltajaa lainkaan. Otin yhteyttä lastenkotiin, ja he eivät enään muutaman kuukauden päästä muistanaae kyseistä lasta, sillä työntekijät olivat vaihtuneet. Turvaverkko on siis periaatteessa olemassa, mutta käytäönnössä ei.
Tunnen ihmisiä jotka tekevät töitä lastenkodeissa vilpittömästi, ja sitten heitä jotka eivät. Lasten kuunteleminen ja ymmärtäminen eivät saa peittyä välinpitämättömyyden alle. Lasten kuuluu oikeasti saada tuntea, että heistä välitetää.
Kiitos teille jotka topimitte työn arvon mukaan
torstaina, joulukuuta 01, 2005
Tää on niin kamalaa luettavaa. Tää biisi, Ikkunaprinsessa, on varmaan tän levyn kantaaottavin. Niiku tos oli jo sanottu, en uskois et tollasta löytyy suomesta.. Kamalaa että nuoret joutuu vanhempiensa takia lastariin, vaikka eläis melkein normaalia elämää.
Ja toi nimen- ja sitä mukaa lainmuuttaminen.. :/
Rankkaa luettavaa, oon täysin lapsien puolella.
Steen1 - Ikkunaprinsessa ft. Mariska
maanantaina, joulukuuta 05, 2005
kosketti mua toi biisi... ihan ku kertois mun elämästä...
;(
tiistaina, joulukuuta 06, 2005
Jos tällaista tapahtuu Suomen "hyvinvointivaltiossa", niin voin vain kuvitella minkälaista on esimerkiksi Venäjän lastenkodeissa.
Steen1, onko ookoo, jos tulostan näitä postauksia muiden luettavaksi? Sulla on törkeen paljon hyvää matskua sun sivuilla, niistä sais hyviä topikkeja yhteiskuntaopin tunneille. Meillä on rento maikka ja melko vähän tota auktoriteettiuskosta "kaikki-on-hyvin"-porvarijengiä meiän luokalla lukiossa, joten luulen et muutama pystykorvanen oppilas saattais vaik ottaa aiheen vakavasti.
torstaina, joulukuuta 08, 2005
Oli pakko kans hiljentyä kun tätä luki. Tuli kyllä ihan kyynel silmään ku itellä on ollu joskus niin lähellä joutua huostaanotetuks. Kyllä nyt vaan tajuaa miten hyvin itellä asiat on. Ja miten huonosti vois olla. Vanha kaverikin oli jonkun aikaa huostaanotettu,mutta pääsi kotiin. Onneksi.
Ei tää Suomi olekkaan niin hyvä paikka kuin kaikki luulevat.
torstaina, joulukuuta 15, 2005
Maailma on kummallinen paikka. Vaikka se saattaa ulospäin näyttääkin jo aika valmiilta, niin pinnan alla mikään ei ole valmista. Mitä enemmän onnellisia ihmisiä, sitä enemmän onnettomia ihmisiä. Ihmisten pitää tajuta, että ovat onnelisia aina kun eivät ole onnettomia <3
torstaina, joulukuuta 22, 2005
"Oli pakko kans hiljentyä kun tätä luki. Tuli kyllä ihan kyynel silmään ku itellä on ollu joskus niin lähellä joutua huostaanotetuks. Kyllä nyt vaan tajuaa miten hyvin itellä asiat on. Ja miten huonosti vois olla."
Mielenkiintoinen näkemys. Itse olen joskus miettinyt olisiko parempi ollut päätyä huostaanotetuksi kuin jäädä siihen perhehelvettiin. Ikkunaprinsessan tarinan jälkeen tuntuu se "kotikultainen" olleen parempi vaihtoehto. Hyvää tässä ajassa on se, että vaikeista asioista puhutaan ja kritisoidaan myös niiden toimintaa, jotka ovat ammattilaisia.
Itsekin olen helvetin onnellinen, että asiat ovat hyvin. Siksipä meidän muiden tulee auttaa niitä, joilla ei niin ole.
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005
Vittukun ite on käynyt lastenkoteja kolmekertaa läpi ja huostaanotettu tyyliin samanverran niin tietää mitä tä touhu on. Onneks pääsin karkaan seitsemän vanhana kahdeksi kuukaudeksi oikeille vanhemmille ja nyt onnellisena omassa kämpässä alko ikäisenä... Surettaa noiden puolesta jotka joutuu kärsimaan huostaanottoa nykyään, se on aina ollut suomessa tällästä paskaa mutta pahenee vain sitä myöten kun ihmiset kehtaavat äänestää. Vika mielestäni on ihmisissä jotka äänestävät ja sitä myöten saadaan presidentti jonka alaisina runkut eduskuntalaiset toimivat. <---PISTE
lauantaina, tammikuuta 07, 2006
monta kaveri kaveria.jotka oli/on laitoksessa kaikki oli hyvin,niin kauvan enneku lastari kutsu, sen jälkee tuli aineet... :(
sunnuntai, helmikuuta 05, 2006
ei se lastenkoti ole kuitenkaan vankila, sieltä pakeneminen ei ole paha juttu jos joku kaveri tai sukulainen auttaa siinä hommassa.. kerron omasta kokemuksesta että mulle riitti se paikka ja ajattelin aivoilla miten sieltä pääsee karkaamaan.. siitä on jo 5 vuotta ja hyvin olen pärjännyt!
maanantaina, helmikuuta 06, 2006
Joo oon itekkin nyt lastarissa ja eihän täällä nyt noin paha ole kun jossain muualla vois olla, suomen rennoimmasta päästä. Mutta tuli säädettyä noitten päihdeiden kanssa, ja nää ``hoitajat`` luulee täällä että mä vedä kauheesti jotain kamaa, vaikka ne vie mua huume seulouhin joka viikonloppu nii silti! Sen takia mulle tulee siirto täältä. Harmittaahan se kun on kaikki kaverit hommannu ja tyttöystävän ja kaikki nää, nii ei muuta kun jonnekkin 200kilometrin päähän. Äitiä en nää varmaan 3kuukauteen ja en tiiä mitä oottaa tollaselta paikalta.
lauantaina, helmikuuta 11, 2006
Aika toden mukaista tekstiä. Ite olin ennen perhekotia psykiatrisessa sairaalassa hoito jaksolla. No ehä mä siellä muuta kun syöny ja nukkunu. ADHD lääkkeitä mulle testattiin vaikka mulla mitään yli vilkkauksia edes ole. Sanoin kerran että mulla on vähän uni vaikeuksia en saa unta heti ku menen sänkyyn ni johan mulle lyötiin unilääkkeet kouraan ja pääsin pois. Tietenkin jokainen laitos on "omalaatuinen" toiset tiukempia toiset löysempiä. Kyllähän itekki itkin ekan viikon sitä paikkaa mutta lopuksi siihen alkoi tottua. No sittenkun pääsin pois sieltä ni sossut oli järkännyt mulle ammatillisesta perhekodista paikan. Sanompa teille jotka asutte vanhempien kanssa ja "ette oikein tule toimeen vanhempien kanssa ja haluisitte jonnekkin laitokseen" neuvon teitä että välttäkää huostaan ottoa viimeiseen saakka sen jälkeen on erittäin vittumaista. Minuakin perhekodissa se "huoltaja" haukkuu koko ajan ja vittuilee entisestä elämästä tiedän että se ei saisi noin alistaa haukkua meitä, mutta jos sanon siitä johonkin niin saan vain itse siltä lisää paskaa... Noh vuos ni olen 18v. Hienoa.
..äiti ota mut takaisin kotiin..
lauantaina, kesäkuuta 24, 2006
Ikkunaprinsessa on kappaleena hyvä (ja muutkin Steenin biisit) ja avaa monien silmiä, mutta toivottavasti ei väärällä tavalla!! On ikävää, että joillakin on tollainen käsitys lastenkodeista ja niiden oloista..Mutta Helsingin ja Vantaan lastenkodeissa työskennelleenä voin todeta kappaleen olevan harhaanjohtava.
Ja muuten itse ainakin koen tekeväni arvokasta työtä, koska kuitenkaan Suomessa ei ole tarpeeksi esim. perheitä, joihin lapsia voisi sijoittaa. Tällöin laitokset tarjovat lapsille turvallisen ja kodinomaisen paikan, jossa lapsen on mahdollista kehittyä ja kasvaa. Vai mihin Steen sijoittaisit lapset, joilla ei ole turvallista olla kotona, ovat kodittomia tai kuusi ihmistä ja koira nukkuvat samassa sängyssä?! Tiedän myös lapsia ja nuoria, jotka viihtyvät lastenkodissa eivätkä halua mennä kotiin edes vierailulle, vaikka siihen mahdollisuudet olisi.
Omien kokemusten perusteella kappaleessa "hieman" liioitellaan nykyisen suomalaisen lastenkodin elämää..ehkä pikimmiten puhutaan 70-luvun lastensuojelusta, päihdekatkaisusta tai psykiatrisesta osastosta, jota ei voida rinnastaa lastensuojeluun eikä psyk. osastot edes toimi lastensuojelun alla.
Lastenkodeissa ei todellakaan suljeta lapsia huoneisiinsa ja he pääsevät ulos silloin, kun haluavat. Myös vierailijat ovat tervetulleita.
Esim. nyt kesällä meilläkin puolet lapsista on useita viikkoja kesällä kotona. Mutta kaikilla se ei ole vanhemmista johtuen mahdollista, valitettavasti.
Hoitajat eivät päätä lasten lääkkeistä, vaan antavat ne psyk. lääkärin määräämän ohjeen mukaan. Yleensä muuten lapsille määrätyt lääkkeet ovat monien vuosien tutkimusten ja psyk. osastolla olon tulosta! En itsekään todellakaan kannata lääkkeiden syöttämistä lapsille, mutta joskus se on pakko auttaen ja helpottaen esim. lapsen omaa oloa!
Eristys toteutetaan viimeisenä vaihtoehtona vain äärimmäisissä hätätilanteissa lapsen/nuoren ollessa vaaraksi ITSELLE, muille lapsille tai hoitajille. Nykyään eritykselle pitää olla todella painavat perusteet ja monesti esim. nuori haluu itse mennä sinne rauhoittumaan kokien sen turvalliseksi itselle. Eristyksessähän on myös aina oltava hoitaja mukana, niin että lapsi ei ole yksin!
Ja kohtaamani vierihoidot ovat yleensä toteutettu esimerkiksi muutaman päivän mökki- ja laskettelureissuna..ja halu päästä on kova!
Onhan se niin, että lapset/nuoret helposti sanovat "lähen hatkaan täältä", "tää on perseestä", "kuolen tänne", "hoitajat on idiootteja", mutta loppujen lopuksi kuitenkin kokevat paikan mielekkääksi ja toisaalta tuo kertoo siitä halusta saada huomiota.(eikä ole hoitajien vika, jos ei ole tarpeeksi työntekijöitä) ..Mitä muuta kuin protestointia voisi toisaalta odottaa, jos yhtäkkiä viedään omasta kotoa, halutaan suojella äitiä, isää ja ihmetellään lastenkotiin joutumista, tosiaan kun ei lapsi vielä siinä vaiheessa TIEDÄ ettei hänen tarkoitus ja tehtävä ole hoitaa äitiä ja käydä kaupassa!
Voi myös miettiä, miksi kaikki paska kaadetaan hoitajien niskaa..? Huonolla palkalla harva jaksaa kauaa vain suorittaakseen työn työnä!Tiedän jopa hoitajia, jotka maksavat silloin tällöin nuorille esim.vaatteita ja elokuvalippuja omasta pussista. Tai ajavat omalla autolla viedäkseen lapset leffaan, uimaan, kauppaan jne. Ehkä sitä ainakin voisi kutsua jo todellisesta välittämiseksi.
Syyttäkää yhteiskuntaa älkää hoitajia siitä, jos koette lastenkotien olevan pyllystä.. Yleensä se on se kuuluisa resurssipula, joka tässäkin asiassa jyrää ja aiheuttaa sitä viihtymättömyyttä ja syrjäytymistä!
Anteex, pisti vihaksi!
Näin meillä ja kommentoikaa ihmeess, miten teillä!
keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006
Eipä mennä yleistää! Biisissähän ei tule esille, että kyse olisi lastensuojelulaitoksesta, mutta Steenin kirjoituksissa hän elää helvetissä lain ja lastensuojelun kanssa. Miksi? Koska luulisin, että tässä tarinassa ei ole kyse lastensuojelusta/sosiaalialasta, vaan sairaanhoidosta/terveyspuolesta. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Onhan suomalaisessa lastensuojelussa varmasti parannettavaa monessakin suhteessa, mutta tollaisia asioita/kokemuksia ei varmastikaan ole lastensuojelussa tapahtunut..?
Luettuani myös Steenin vastaanottaman sähköposti-viestin, sain käsityksen, että todellakaan ei ole kyse lastenkodista/vastaanotosta, vaan juuri sairaanhoidon puolelta eli esim. psykiatrisesta osastosta. Ja aika todella harvoin sosiaalikasvattajat/sosionomit edes työskentelevät tällaisilla osastoilla, koska heillä ei monestikaan ole edes lääkkeenantolupaa, VARSINKAAN Pyykelääkkeille.. Ja myös "valkotakki natsi" vahvistaa ajatusta siitä, että kyse on sairaanhoidon puolelta! Koska sosiaalialallahan ei ole tuota tunnusomaista valkoista vaatetusta.
Jossain kohdin Steen kirjoitit, että et mieluusti asioista kirjota, jos sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, tässä kohdin sitä olisi ehkä kaivattu! Mutta onhan kappale muuten hyvä! jA STEEN MUUTENKIN. Armahda nyt meijät lastenkodissa työskentelevät! :) Ku ei kaikki sosinomit ooo pahoii.. T. Anniina
torstaina, heinäkuuta 06, 2006
tuollasta on siis huostaan otettuna, ei ole hyvä olla varmasti. Ite onneks oon saanu elää lapsuuteni hyvässä perheessä, onneks. oli aivan kauheeta luettavaa toi teksti, miten SUOMESSA voi moista tapahtua? miksei lapsia voi sijoittaa hyviin sijaisperheisiin joissa he voi olla ikästensä kanssa. koulukodin menoa en tiiä ite hirveen tarkasti mutta on kavereita sielläki (16-18v. nuoria) ja ne on käyny ammattikoulussa kyllä ja osa on pärjännyt kohtuullisen hyvin siellä. en oo hirveen tietonen niiden elosta koulukodilla, mut ei ne saa sinne viedä edes kavereitaan, tai omistaa omaa kännykkää. aika pitkälti ystävien tapaaminen on jäänyt kavereillani (koulukodissa) kouluajalle jolloin he istuvat 45min tunnilla ja 15min saavat keskustella kavereiden kanssa (8h koulupäivä)
mutta kiitokset menee Stenkalle kyllä siitä että hää kertoo mitä maailmalla OIKEASTI (niiku muutaki ku sitä räppi rehvasteluu ja ittensä rakastamista) tapahtuu.
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
minäkin hiljennyin tuota tekstiä lukiessani. pisti itkemään ihan.
tuosta tulee mieleen sama asia kuin psykiatriset osastot joissa minä olen ollut. siellä tuli juuri tuo ikkunaprinsessa olo, paitsi että mua ei kertaakaan eristetty. mä sain riehua, satuttaa itseäni ja muita. tarjottiin vain nappeja(oxepam) ja sanottiin että meneppä rauhoittumaan.
Mä kasvoin osastolla ollessani hyvin paljon, pienestä ja viattomasta 12 vuotiaasta isoksi ja pahaksi 13 vuotiaaksi. muistan miten ensimmäisenä iltana itkin osastohuoneessa. se sattui, muistan edelleen sen epätoivon joka pakotti harkitsemattomiin tekoihin, karkaamiseen, itsensä satuttamiseen, useisiin huumekokeiluihin ja muuhun.
kun pääsin viikonloppulomalle, viimmeinen loma ennen poispääsyä, kotona syntyi riita tietokoneesta. silloin naksahti, halusin ihan vittuun täältä, osastolle, perhekotiin, lastariin, ihan minne tahansa. soitin osastolle ja sanoin "haluan sinne" vastaus kuului että ei käy, sul on loma, sun pitää opetella itsenäiseksi, ei me sua aina voida auttaa.
myöhemmin otin omatoimisesti yhteyttä sosiaalitoimeen, pääsin kesällä perhekotiin 4 viikoksi viettämään kesää, mutta minulle ei annettu mahdollisuutta yrittää jatkaa siellä, koska kuulemma olin terve ja hyvä nuori. kyllä minä kotona pärjään, eihän minua hakata.
jäin miettimäään lausetta tuossa biisissä "ikkuna prinsessa istui ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa"
eikö kaikki laitoshoidossa olevat lapset ole aikuisten vankilassa?
Minäkin, 13 vuotias, olisin halunnut osastolla aikaa aikuisilta, mahdollisuuden askarrella enemmän, piirtämisvälineitä, mahdollisuuden soittaa/laulaa, samoja asioita mitä kotona teen ja joilla pidän itseni yhtenä palasena. minulle ei tarjottu muuta mahdollisuutta kuin suttupaperi ja lyijykynä. muistona siitäkin ajasta yksi onnistuneinmista piirrustuksistani, nainen joka on hirttäytyneenä johtoon. kyllä tuolla osastolla tuli mieleen monesti että kyllä se yksi kattolamppu riittäisi itsemurhaan.
Nyt alkaa koulut, menen seitsemännelle luokalle, samaan helvettiin kuin ennenkin. kiusaajat. ei ystäviä. ahdistus. ja kohta olen samassa pisteessä kuin ennen osastojaksoa, mutta vain kovempi ja varmempi siitä että yhteiskunta kusee tässäkin asiassa.
mutta pitää sanoa vielä sananen hoitajille ja muille osastoilla työskenteville. teitä on mukavia, teitä on kusipäitä. kusipäitä vain paljon enemmän.
osastollani (kajaanin psykiatrinen osasto) oli muutama ihana opiskelia jotka ymmärsivät asioita, antoivat halata ja olla lähellä, jota muut hoitajat eivät antaneet. rakkautta siellä kaipasi. ja esimerkiksi siinä vaiheessa kun syömishäiriöni otettiin puheeksi kommentti hoitajalta oli se että "kai se itestään menee, turhaan lääkäriä vaivaamaan, muutama oksennut, so waht?" ja edelleen kiusaan itseäni bulimiallani jota ei hoidettu.
Paula-wildzared-novitar@hotmail.com
lauantaina, heinäkuuta 22, 2006
Lapset ovat tulevaisuus.
keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006
Pahinta kuolemassa ei ole järkytys, kauhu tai pelko vaan se ettet koskaan enää näe sitä ihmistä ja se, että se on vaan niin vitun lopullista. Suljetussa laitoksessa olevat ihmiset ovat ikäänkuin osa-aika kuolleita...
"Kuka suojelee lapsia lastensuojeluviranomaisilta?"
-Verum
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
toi biisi kertoo melkein mun elämästä olen itse nyt huostaanotettuna, ja olen kokenut vierihoidon.. 4 päivää joutu istuu penkissä hoitaja vieres.. aamu 8 ilta 8:aan.. ja olen nyt karannut sieltä, ja joudun vierihoitoon kun jään kiinni.. joudun olemaan 2 viikkoa vierihoidossa kun jään kiinni, enkä saa tavata vanhempia enkä ketään perheenjäsentä edes.. toivon että kukaan ei joutuis kokemaan tälläistä.
torstaina, heinäkuuta 12, 2007
todellista tekstiä ja tiedän mistä puhun.ja se niin sanottu kiinnipito tilanne on niin todellinen itse sen kokeneena voin myöntää.lääkkeillä ne saa sen oman mielen pois.myös kun on ne ns.puhelin päivät pitää kertoa vanhemmille et hyvää kuuluu jne.
ja ainahan se on vain LAPSEN parhaksi.
-tiia-
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
Mulla tuli kyyneleet silmiin ja vasta äskettäin koetut muistot mieleen. Surullista mutta totta.
torstaina, tammikuuta 03, 2008
täällä myös yksi kohtalotoveri, joka samaistui
perjantaina, tammikuuta 18, 2008
Välillä toivon et oisin snadina naskina vastannu mutsille ja faijalle että "HALUAN" kun ne visko pitkin seiniä ja kyseli et haluunko koulukotiin ku tuli omalla kohalla joku pikku fiba jossain asiassa tai en yhtyny niitten mielipiteisiin ja suostunu tahtoon. Ei tarvis kuolla hitaasti. Onneks pääsee syksyllä lähtee kävelee ja jättää kaiken taakse.
Tosin, ei ne ois päästäny lähtee himast mihinkää ilmansuuntaan. Se oli sellanen viiden tähden helvetti. Välil kävi mieles et mullan alla on se paikka jonne kuuluu kutsumus, mut onneks löyty oikee elämänkumppani. Eikä mitään narkkarirakkauta ku onneks pystyny pysyy just ja just eros ränniin tykittämisestä yms bullshitist.
Vittu et teki terää pieni avautuminen.
tiistaina, maaliskuuta 25, 2008
Kyllä mä ihmettelen vahvasti ihmisiä, jotka noin paljon valittaa lastenkodeista, vaikka yleisesti siellä thdään lapsen parhaaksi. Toki on huonoja työntekijöitä, mutta vahvasti luotan, että epäkohtiin puututaan. Tee paikasta lastensuojeluilmoitus, jos todella uskot, etä lasta on kohdeltu väärin.
Mitä lasten käyttäytyimiseen tulee, niin lastenkotilapset ovat jo ennen huostaanottoa haavoittuneet niin pahasti, että saa olla tyytyväinen, että niinkin vähillä lääkkeillä mennään. Missä kunnossa lapset olisivat kotona?
Lastenkoti ei ole koti, mutta se on parasta, mitä näille lapsille on tarjota. Se on laitos. Katsokaan vanhemmat peiliin, miksi lapsenne ovat tällaiseen paikkaan joutuneet? Huostaanottoja ei tehdä kevyin perustein.
Lastensuojelun työntekijät tekevät työtään, he eivät ole robotteja ja toimivat aina saman kaavan mukaan. He ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Useilla ihmisillä on tarve auttaa ja uskovat oikeasti auttavan lasta. Niin minäkin. Työntekijöiden ja vanhempien välisellä yhteistyöllä voidaan tehdä paljon lasten hyväksi.
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
Eihän noita kommentteja jaksa lukea... Lähes kaikilla yhtä suppea näkökanta asioihin. Ei tuollaista testiä voi yleistää lastensuojelulaitoksiin! Luulisi että biisin tekijä, joka haluaa ottaa kantaa asioihin, niin löytäs vähän laajemman kuvan. Aina puhutaan myös nuortan ja lasten kokemasta "vääryydestä", onko koskaan pohdittu alan työntekijöitä. Solvauksia, sylkeä, nyrkkiä yms. onko sekään oikein?
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
Olin nuorempana (8-9vuotiaana) 9kuukautta lasten ja nuorten mielenterveys osastolla. Kun pääsin sieltä pois, oli lähellä etten joutunu saman tien johki perhekotiin. Isä kieltäyty, itekki sanoin vastaan. Ei mulla onnellinen lapsuus ole ollut, enpä onnellinen ole vieläkään, mut kaikesta paskasta välittämättä rakastan perhettäni, ja vaikka perheen jäsenet on paljon tuskaa aiheuttanu, elän silti mieluummin kotona. Perheväkivallasta kärsinyt niin kauan ku jaksaa muistaa, eikä se ole tunteita perhettä kohtaa muuttanut. Ehkä voisin olla onnellinen jossain muualla, ehkä oisin onnettomampi. En halua kokeilla. Elän nyt elämääni, puol vuotta täällä, ja sitten pääsen muualle opiskelemaan ja voin jättää kivun taakse.
torstaina, helmikuuta 19, 2009
joo oon ollu viies eri laitokses ja kahes eri stopparis ja seittemän kertaa psykal. jouin vuoden isäni kuoleman jälkee lastenkotii ja siel oli reilun 5 vuotta kunnes mulle riitti, ku siskoni siirrettii toisee laitoksee, olihan mul viel toinen sisko mun kanssa, mut sit vaan rupes ote lipsuu arjest enkä oiken jaksanu tehä mitää. sit sielt menin 3 kertaa psykalle ja siel en palannu takas lastenkotii vaan jouduin nuorisokotiin. se oli aika rento paikka ja viihyin siel hyvin kunnes tuli ongelmii, rupesin ensimmäis kertaa polttelee pilvee ja kuinka ollakaa sitä ei enää tullu ku mul ei ollu rahaa, no se oli aika pini ongelma näin jälkeenpäin ajateltuna. olin taas psykal ja nyt olinki pitempää olin ruvennu sit viiltelee ja siit oli tullu tapa purkaa pahaa oloa, ku en osannut pukea sanoiks sitä mitä päässä liikku. jouduin taas vaihtaa laitosta ja seuraava paikka ei ollukkaan millään lailla vihtyisä ulkoon neljä valvonta kaneraa ja sisäl neljä. sit muo oottiki vieri hoito siel, istuskelin jonkun 2 tuntii iha nätisti siin puisel tuolil kunnes kysäsin et kauvan mun viel pitää istua täs, vastaus oli 2 kuukautta siin vaihees alko pien ahdistus ja nousin tuolis ja olin lähös vessaa mut jouduin takas istuu tuolille ja oottaa et joku nais hoitaja tulis käyttää mut vessas. sit se tuli ja olin menos sen kans vessaa mut se käskimun kävellä takas huoneen ovella ja mun piti siitä lähtien pyytää aina lupa et voisinko käydä vessassa tai minne ikinä olin menossa. muo alko vituttaa jo sen verran et taas ei kiinnostanu mikaa, aloin venkoilla huoneen tuolil jotain ja kattelin vh vahtia kunnes se sano et tuijottele siel sitä seinää vaa, siin vaihees sanoin sille et haistaa pitkän vitun, sen jälkee oliki painimatseja useasti. olin siel laitokses jonku reilu 3 vuotta kunnes sieltä jouduin pidätyksee ku heiluin leipä veiten kans toista kertaa nyt vaan johtajaa kohti, aamul putkas menin spykalle ja sielt sit stopparii se oli taas rento ja kiva paikka vaik siel jouduinki kahesti putkaa ku piettii yöl muitten nuortenkans kivaa yötä... siet jouduin sit eholle seki oli aika paska paikka siel ei oiken saannu tehä mitää mut se lohdutti aika paljon et sie oli hoitajii jotka sentäs kuunteli jotain ja kiva opettaja, siel olin vaan 3kuukautta ja sit menin taas toiseen laitokseen ja se oli rento paikka vaik neki sit potkas mut pihalle. olin sielt melkein koko ajan hatkas ja huumeet tuli tutuiks suoneen en kyl oo ikinä vetäny enkä haluiskaa. kerran olin ihan tutkal ku menin takas laitokseen. mut heti ku olo oli parempi lähin uudestaa... sen jälkee mun kamppeet roudattiin mutsille ja minä menin ihan suosiolla stopparii katkolle. sielt sit muutin mutsin luo ja nyt asun omas kämpäs.. kyl mä viel välil mietin et en mä ihan turhaa oo laitoksii kierrelly on sielt jotain jäänny mieleen hyviiki asioina, mut en ikinä haluis et kukaan joutuu kokee mitään näin paskaa...
perjantaina, toukokuuta 08, 2009
HYVÄ BIISI ASUN ITSE LAITOKSESSA NE TYYPIT SIELLÄ ON IHAN TYHMIÄ! PASKA MESTA ! JA MUT SIIRRETÄÄN LANDELLE KU OON HATKANNU PALJON:( JUST TÄLLÄKI HETKELLÄ OON HATKOISSA ! MITÄ VITTUA TEEN ? SAATANA !
RAKKAUDELLA: HOITSUT ON PERSEESTÄ !
tiistaina, toukokuuta 26, 2009
En lukenut kaikkia mutta palaan sivuille. Järkyttävä löytö mutta uskon täysin tuon kaiken. Suomalainen lastensuojelu on kuin rikollinen mafia joka tuhoaa perheitä ja lapsia surutta. Ottakaa yhteyttä mediaan ja kertokaa julkisesti tarinanne! Se auttaa paljastamaan tämän järkyttävän maailman joka "hyvinvointivaltion" sisällä elää omaa elämäänsä ilman että kukaan puuttuu toimintaan. Sille on tehtävä loppu!
Autan tarvittaessa.
Tällä sivustolla voi myös kertoa tarinansa vaikka nimettömänä:
http://huldahuoleton.nettisivu.org/
sunnuntai, lokakuuta 10, 2010