Punainen kirjoittaa
Pitkään hiljaiseloa viettänyt toisinajattelija Punainen on taas keskuudessamme ja on vielä kirjoittanut penen tekstinpätkän... Olkaa hyvät.
Demokratian vääristäminen sekä illuusioiden ylläpito
Demokratian mustamaalaus on osa nykypäivää ja sitä tuppaa joka luukusta ajatteluumme kierrätettäväksi ja eteenpäin jaettavaksi. Mikä olisi ovelampaa kuin saada ihmiset kääntymään tasa-arvoa ja kansanvaltaa vastaan, ainakin eliitin näkökulmasta. Tämän päivän kyseenalainen demokratia on kuitenkin kaukana todellisesta demokratian ihanteesta. Voimmeko ylipäätään puhua enää demokratiasta? Demokratiasta on jäljellä enää illuusio, ainakin näin kärjistäen sanoen. Nyky-yhteiskunnassamme ahneus, välinpitämättömyys ja toisten huomiotta jättäminen ovat omaksuttuja ja ihannoituja arvoja, joilla menestytään tai pyritään ylöspäin, katkomalla jalat toisten tikkaista. Parhaiten menestyy se, joka luo tehokkaimmin verkostoja vaikutusvaltaisiin ihmisiin sekä nuoleskelee jokaista valtaa omaavaa henkilöä. Ylhäällä eliitti pelaa yhtä ja jättää kansan purkamaan turhautumista toisiinsa. Kansalle syötetään päihteitä ja pillereitä turruttamaan pahaa oloa sekä kustannetaan erikoiskoulutettu poliisi ylläpitämään järjestystä turhautuneisuuden kärjistyessä. Tämä maksaa paljon. Samaan aikaan ajaa oikeisto verojen laskemista tai tasaveromallia. Millä sitten maksettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan julkiset palvelut? Yhteiskuntapyramidin huippu sijoittaa pääomaansa vartiointiliikkeisiin ja muurit unohdetun kansan sekä eliitin välillä vain kasvaisivat. Verkostojen kautta eliitillä on valtaa lähes kaikkeen kuviteltavissa olevaan päätöksentekoon. Taloudellisella vallalla saa poliittista ja sotilaallista valtaa, sotilaallisella poliittista valtaa, ja niin edelleen. Eliitin verkostoitumisella eliitin toiminta helpottuu ja palvelus palveluksesta -menetelmä jatkaa kieroutunutta kehäänsä. Mitä tulisikaan tehdä, jotta maailmasta saisi tasa-arvoisemman ja inhimillisemmän paikan elää?
Nykyään ihmiset uudelleenluokitellaan. Luokittelun näkee parhaiten ja selvimmin ihmisten istutuksessa kaupunkikuvaan, koulutuksessa, työllistämisessä ja vaikka ruokakaupoissa ja autokaupoissa. Ihmiset luokitellaan ryhmiksi poikkeavuuden ja taloudellisten ominaisuuksien perusteella. Epäpäteville päättäjille on ominaista, että tietynlaiset ihmiset päätetään sijoittaa juuri tietyille asuinalueille. Tosin sanoen ongelmat pois silmistä, jolloin ne menettävät merkityksensä. Rajaamalla ongelmat tiettyihin asuinalueisiin luomme asuinalueita, joista muodostuu ongelma-alueita, joille ominaista on rikollisuus, huumeet, väkivalta, itsemurhat ja lohduton köyhyys. Ei kaupunkikuvaa miettivä päättäjä halua silmiensä eteen ketä tahansa. Hänelle on tärkeämpää pitää yllä illuusiota hyvinvointivaltion kehittymisestä - sekä samalla riistää ihmisyyttä toisilta. Ei hän epäempaattisena oliona kiinnostu löytämään todellisia ratkaisuja työttömyyden, syrjäytymisen tai köyhyyden ongelmiin. Reuna-alueille ajautuneet ihmiset suljetaan näköpiiristä.
Verotuksen keventäminen tai tasaverot olisivat askel, jolla lopullisesti unohdettaisiin jo ennestään hyödyttömiksi luokitellut oravanpyörästä tippuneet henkilöt sekä muutkin tavalliset opiskelijat, lapsiperheet, eläkeläiset ja sairastuneet. Ainoastaan huippurikkaat hyötyvät ”verohelpotuksista”. Kuka maksaisi koulunkäyntisi, lapsilisäsi, opintotukesi, työttömyystukesi, työvoimatukesi, katusi kunnossapidon, ambulanssit, kirjastot, terveyskeskukset...? Niinpä. Hullu se köyhä tai keskituloinen, joka hurahtaa tasaverouskontoon. Progressiivinen verotus on ihana asia!
Keskustelu pitää johtaa verotuksen keventämisestä verotuksen painopisteen siirtoon. Varakkaat saisivat kantaa suuremman vastuu kansakunnan hyvinvoinnista. Seuraavan kerran kun joku väittää sinua sossupummiksi, valaise hänelle asiaa: 1990-luvulla yhteisin verovaroin pelastettiin monta pankkia konkurssilta. Kirotut roskapankit ja kasinotaloushuijarit!
On ikävää meille kaikille, että auktoriteeteiksemme nousee ihmisiä, jotka käyttävät asemaansa väärin ja muokkaavat yleisesti ihmisten ajattelua väärään suuntaan, siis kohti itsekkyyttä ja röyhkeää omaneduntavoittelua. Yhdellä ihmisellä voi olla suurikin merkitys useampaan ihmiseen. Tämä näkyy jo kouluissa. Se, mitä luokan kovaäänisin ja vaikutusvaltaisin ja parhaiten pukeutuva oppilas mölyää, uppoaa hyvin luokkatovereihin. Samalla tavalla isommassa mittakaavassa; tiedotusvälineet nostavat esille tiettyjä henkilöitä, joilla on kyky toimia valheiden koreana keulakuvana, olemalla uskottavia ja kyvykkäitä massojen mielipiteen muokkaamiseen. Emme ole tarpeeksi hereillä huomaamaan aivopesua.
Aina kannattaa aluksi miettiä miksi mielipidettäsi pyritään muokkaamaan. Miksi sinun halutaan laittavan rahat uuteen markkinoille tulleeseen vaatekappaleeseen, tai kirjoittamaan äänestyslippuun juuri tietty numero?
Älynkäyttönsä lopettaneet ihmiset ovat jämähtäneet neljän seinän sisään ihmelaatikon eteen tuijottamaan kulutusyhteiskunnan siementä kastelevaa mainosten helvettiä. Tosi-tv on tärkeämpi tarkastelun kohde kuin oma asema. Roskalehdet sekä -viihde ovat tiedotuksemme ylimystöä ja ne ovat legitimoitu muka jakamaan objektiivisia totuuksia maailman tilanteesta. Meille tarjotaan viihdettä, sitä mikä myy, sitä mitä haluamme muka tietää, tai mitä haluamme nähdä. Totuus ei myy, sillä totuus on karua ja ankeaa. Olisiko kuitenkin järkevämpää luoda jotain todellista ja taistella arjen harmautta vastaan, muutenkin kuin turvautumalla julkkisten avioerojen pohtimiseen? Hehkuvien mainosten, sekoilevien julkkisten, teknologian jumaloimisen sekä kauniiden ja sokeiden julkkispolitiikkojen ympärilläkö haluamme elämämme pyörivän? Rajattomaan talouden kasvuun pyrkiminen pysäyttää kehityksen ja hyvinvoinnin suurelta osalta maailman väestöstä. Oravanpyörän vauhti kiihtyy...
Jokaisen tulisi pyrkiä luomaan yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja taistelemaan positiivisen vapauden sekä ihmisoikeuksien puolesta. Tällä hetkellä keskuudessamme vallitsee lähinnä illuusio näistä. Tietyllä tapaa eliitti joutuu luomaan illuusioita yhteisöllisyydestä, sillä näin ollen kansaan on helpompi turvautua kriisin aikana. Samalla tavalla muotissa olevaa kansaa on myös helpompaa ohjata ideologisessa mielessä. Tämän hetkisen kyseenalaisen demokratian ongelma on se, että vallanpitäjät eivät ole poliittisesti itsemääräävän kansan kontrollissa, vaan kansa on objekti, jota kontrolloidaan ja ohjataan. Tietysti meillä on parlamentaariset vaalit, joissa jokaisella täysi-ikäisellä on mahdollisuus äänestää. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen, että miksi ne lukuisat työttömät ja syrjäytyneet kuitenkin näkevät edukseen äänestää porvaripuolueita, tai miksi ne, jotka ottavat eniten lahjuksia vastaan, menestyvät parhaiten? Lahjuksilla en välttämättä tarkoita suoraa rahojen antamista, vaan länsimaille tuttua palvelus palveluksesta -kaavaa, joka muuttaa tämän kieroilun lailliseksi. Tietysti suurituloiset sekä isot yritykset ovat valmiita uhraamaan omaisuuttaan vaalikampanjointiin sekä mainontaan. Myöhemmin nämä mainonnan avulla päättämään päässeet ovat valmiita jakamaan verohelpotuksia isoisilleen. Palvelus palveluksesta pyörii siis kaikkialla, äänettömänä mutta petollisen toimivana.
-punainen
- Steen1 :: 2:44 ap.
Missähän maassa oikein asut?
Harvinaisen populistista argumentaatiota.
"Vain rikkaat hyötyvät verohelpotuksista"?
Oletko koskaan perehtynyt käsitteeseen "kannustinloukku"?
Oletko koskaan perehtynyt tutkimuksiin Suomen korruptioasteesta?
Oletko perehtynyt viimeaikojen kansainvälisiin tilastoihin siitä, miten paljon arvostelemasi kapitalismi ja vapaakauppa on vähentänyt köyhyyttä, lukutaidottomuutta ja nälänhätää maailmassa?
Oletko yleensäkään perehtynyt mihinkään muuhun kuin omiin illuusioihisi tai pienessä päässä kehittelemiisi salaliittoteorioihin?
Ota nyt asioista selvää ennenkuin otat kantaa.
perjantaina, lokakuuta 14, 2005
Kiva kun tekstini herätti ajatuksia! Maailmassa elää noin 2 miljardia ihmistä köyhyydessä (YK:n mittareilla köyhyysrajana pidetään elämää alle dollarilla päivässä, paitsi Kiinassa raja on 17 senttiä – ja silti köyhiä on siellä pari sataa miljoonaa!), lukutaidottomia on noin 860 miljoonaa ja ihmisoikeudet ovat toteutumatta valtaosalla maailman väestöstä. Valitettavasti markkinatalous ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmaa vaan päinvastoin! Huolimatta kansalaisjärjestöjen, YK:n ja hallitusten taistelusta köyhyyttä ja osattomuutta vastaan, kurjien määrä vain lisääntyy maailmassa joka vuosi. Pelkkä talouskasvu ei pysäytä köyhyyden lisääntymistä, mikäli siihen ei sisälly ohjelmaa uudistetusta tulonjaosta tai vaikka maareformeista.
En usko salaliittoteorioihin, mutta uskon liittoihin ja yhteiskunnallisiin teorioihin. Tiedän, että kansainväliset vertailut osoittavat Suomen yhdeksi maailman vähiten korruptoituneista maista – mitä tulee rahan liikkumiseen palveluksia vastaan. Olet varmaan kuullut leijonakerhoista, rotariklubeista tai vapaamuurareista, tai gideoneista tai marttaliikkeestä? Käytännössä verkostoituminen tarkoittaa sitä, että sosiaaliset suhteet ratkaisevat esimerkiksi virantäytöt, apurahat tai liikekumppanuudet. Ketä hyödyttää verkostoitua duunarin tai työttömän kanssa – eikö niin! Palvelus palveluksesta on käytännössä yksi korruption räikeä muoto.
Kannustinloukuista puhutaan nykyään osana keskustelua, jonka tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkon särkeminen. Osaako kukaan mainita nimeltä yhtään ainutta henkilöä, jonka ei olisi kannattanut ottaa vastaan työtä, kehittää työmarkkina-arvoaan ja kerätä vaikka siinä sivussa työeläkettä? Jos puhutaan kannustinloukuista, niin onko syynä liian hyvät sosiaalietuudet vaiko liian surkeat liksat? Jo peruskoulun matikalla pystyy laskemaan kumpi hyötyy enemmän kahden prosentin verohelpotuksesta: 1000 € vai 10000 € kuukaudessa tienaava? Tai tasaverosta?!
Asioista kannattaa ehdottomasti kaikkien ottaa selvää itse eikä uskoa kaikkea mitä sattuu kuulemaan. Kirjastosta löytyy vaivatta sosiologian klassikoita, joista voi aloittaa. Tai lukion historian ja yhteiskuntaopin kurssien kirjojen kertaus (tai ensi kertaa lukeminen) tekee myös hyvää. Avoin yliopisto tarjoaa opetusta lähes joka pitäjässä (luennoilla käyminen on Suomessa ilmaista, tenttimisvaiheessa aletaan kysyä rahaa). Päivän sanomalehti tai Ylen radiouutisetkin ovat mielenkiintoisia tiedonhaluiselle; suosittelen!
-Punainen
lauantaina, lokakuuta 15, 2005
Todellakin tekstisi herättää ajatuksia varmasti monenkin päässä täällä. Tekstistä saa kuvan aivan äärivasemmistolaisesta kannanotosta. Mielestäni pitäisi miettiä kuitenkin kolikon toista puoltakin. Haluat tasa-arvoa jakamalla "rikkaiden" rahat verotulojen kautta, mutta oletko valmis jakamaan omistasi? Mielenkiinnosta kysyn, että oletko työelämässä? Kuitenkin kuullostaa hullulta, että teet rikkaista yhden ison joukon, joka on se "paha". Mitä mieltä olet esimerkiksi nollasta aloittavista yksityisyrittäjistä, joiden firman perustaminen osuu sopivaan markkinarakoon ja parinkymmenen vuoden päästä rahaa on kertynyt tilille todella paljon? Mitä itsehankitulle rahalla pitäisi tehdä? Onko mielestäsi oikein, että rahat annettaisiin korotetuin veroin valtiolle ja sitä kautta ehkä muulle kansalle, esimerkiksi sellaisille, jotka eivät ole tehneet päivääkään töitä rahansa eteen? Kyllä ymmärrän tosiasian, että on työkyvyttämyyttä ja muita ongelmia esteenä työntekoon ja olen sitä mieltä, että heitä pitää todellakin auttaa.
Muutkin saavat ottaa kantaa.
maanantaina, lokakuuta 17, 2005
Miksi ihmeessä nollasta aloittava yrittäjä, raataja samaistaa itsensä eliittiin? Jo Rooman valtakunnan aikaan tiedettiin, että raha ja omaisuus tekee ihmisestä itsekkään (=paha), ja lähimmäisen huomioiminen ja anteliaisuus ovat olleet tavoiteltavia arvoja (=hyvä). Miksi äkkirikastumisesta ja itsekeskeisyydestä tuli myös kansan ihanteita 1900-luvun lopulla?! Kasaantunut varallisuus on lähes aina muodostunut jonkun toisen työn tuloksena tai keinottelulla, jonka maksumiehiä ovat...?!
Olen mukana työelämässä – opiskelun ohella ja pienellä palkalla. Maksan verot periaatteessa ilolla, ja siten osallistun niiden elämän tukemiseen, jotka eivät juuri nyt voi tehdä työtä syystä tai toisesta: vauvat, sairastuneet, työelämästä syrjäytetyt, vanhukset, vammaiset, opiskelijat, kotiäidit. Kaikki tuet ovat veronalaista tuloa (paitsi lapsilisät) ja ne siirtyvät pääosin kotimaiseen kulutukseen – eli marginaaleissakin elävät ihmiset osallistuvat yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen. Kuka muka saa tukea väärin perustein?
Ottakaa kantaa!
-Punainen
tiistaina, lokakuuta 18, 2005
Viimeisen 40 vuoden aikana keskimääräinen odotettu elinikä kehitysmaissa on noussut 46 vuodesta 64 vuoteen. Vuodesta 1950, lapsikuolleisuusaste on laskenut 18 prosentista 8 prosenttiin. Lukutaidottomien osuus väestöstä on laskenut 70 prosentista 25 prosenttiin. Vuodesta 1970 lapsityövoiman ja nälkää näkevien osuus on laskenut yli puolella. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien (alle $1/päivä) määrä on vähentynyt yli 200 miljoonalla vuodesta 1980, huolimatta siitä, että suurin osa väestönlisäyksestä on tapahtunut kehitysmaissa.
Toki kansainvälisten instituutioiden toimintaa on tehostettava ja tasa-arvoa ja demokratiaa on levitettävä, jotta kaikki ihmiset voisivat yhtälailla nauttia hyvinvointia ja menestyä (Erityisesti Afrikassa, jonka valtiot eivät ole päässeet juurikaan nauttimaan globalisaation hedelmistä muiden maiden tapaan).
Haluaisinpa joskus kuulla niitä perusteita, joihin antiglobalistit perustavat väitteensä. On erittäin helppoa kylvää populistisia lausuntoja kehitysmaiden huonosta tilasta, mutta harvoin mainitaan miten huonosti asiat olivat muutama vuosikymmen sitten, ennen globalisaation tuomia muutoksia. Maailmanlopun veisaamisen sijasta, voisi tarkastella viime vuosikymmenten kehitystä ja yrittää oppia siitä jotain.
Herää nyt jo todellisuuteen. Köyhiä on toki paljon, mutta paljon on tapahtunut ja paljon voi tapahtua, mikäli kauppaa vapautetaan ja tukia poistetaan esim. maataloustuotteiden osalta.
Toki verkostoituminen on merkittävää nyky-yhteiskunnassa, sitä se on aina ollut. Itse en tuntenut ketään kun ryhdyin pyörittämään yritystä. Nyt tunnen. Itse en tuntenut ketään kun ryhdyin lukemaan oikeustieteellisen pääsykokeisiin toiveena opiskelupaikka. Toive toteutui ja nyt tunnen ihmisiä. Jokainen ihminen verkostoituu, eikä siinä ole mitään väärää. Jokaisella on PAKKO olla myös oma vastuu omasta elämästään. Ei valtio voi kaikkea tuoda hopeatarjottimella.
Ymmärrän, että tarkoituksesi on tuoda räväkästi esiin epäkohtia, mutta jotain todellisuudentajua odottaisin kuitenkin. En jaksa katsella enää ratikkapysäkeillä notkuvia nuoria "hoppareita" che guevara paitoineen ja lausahduksineen valtion mädännäisyydestä jonka he ovat oppineet lempiartistiltaan.
Grow up.
lauantaina, lokakuuta 29, 2005
En tiedä mistä olet tilastosi saanut, mutta jokaisen kannattaisi käydä Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyö sivuilla ja lukea todelliset raportit ja tilastot mailman tilanteesta.
Linkki:
http://global.finland.fi/v2/suomi/tietopankki/taustat/hdr2003/Tiivistelma.htm
Lainatakseni raporttia:
“Maailmassa on nyt 54 maata, jotka ovat köyhempiä kuin olivat vuonna 1990. Samana ajanjaksona 21 maassa nälkäänäkevien määrä on kasvanut, lapsikuolleisuus noussut 14:ssa ja odotettavissa oleva elinikä laskenut 34 maassa.”
“Suuri joukko kaikkein köyhimpiä maita on inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna entisestään kurjistunut.”
Punainen
lauantaina, marraskuuta 12, 2005
Hyvä mies, on toki maita joissa tilanne on huonontunut. Mutta suurimmassa osassa kehitysmaita ja kehitysmaissa keskimäärin tilanne on parantunut. Suurin kärsijä on ollut Saharan eteläpuoleinen Afrikka, jonne globalisaation hedelmät eivät ole vielä päässeet diktatuurin ja protektionismin vuoksi.
Ne maat jotka ovat avanneet rajojaan taas ovat kehittyneet ja niissä maissa sadat miljoonat ovat nousseet köyhyydestä.
tiistaina, marraskuuta 22, 2005
Musta tuntuu, että nykyään vallalla on joku ihan ihme mentaliteetti. Mistään ei saa valittaa, mitään ei saa kyseenalaistaa.
"Afrikassa menee paljon huonommin, ole iloinen äläkä valita."
USA on hyvä esimerkki miten helposti ihmiset saadaan luopumaan yksilön oikeuksistaan vetoamalla huumeiden ja terrorismin vastaisiin sotiin.
En ole samaa mieltä kaikesta tämän punaisen kanssa, mutta hyviä pointteja kirjoituksessa on paljon.
perjantaina, joulukuuta 16, 2005