No johan nyt on markkinat!!! Vasta pari päivää sitten saimme nauttia Punaisen hienosta tekstistä ja nyt Azteekkikin on pitkän hiljaiselon jälkeen nostanut päätään. Eihän allekirjoittanutta tarvita enää mihinkään. Tässä Azteekin teksti poliittisesta musiikista, olkaa hyvät.


Poliittinen musiikki?

Jos katsot Googlella hakusanalla poliittinen musiikki, löydät lähinnä uutta tai vanhaa työväenlaulua. Jostain merkillisestä syystä, kaikki mitä haku löytää, on luonteeltaan vasemmistolaista. Miksi? Eikö oikeistolaiset ja muut poliittiset suuntaukset ole tehneet oman aatteensa musiikkia? Herääkin kysymys, mitä poliittinen musiikki oikeastaan on?

Ei epäilystäkään siitä, etteikö Steen1 olisi poliittinen. Ei epäilytäkään etteikö Asa olis poliittinen. Mut miten on laita Skandaalin, 50centin, Pussycat Dollsien ynnä muiden ynnä muiden. Heitä on hyvin vaikea mieltää poliittisiksi taitelijoiksi. Mutta mikä erottaa heidät poliittisiksi julistautuvista artisteista. Näkemykseni mukaan kysymys on viimekädessä vain tietoisuuden tasosta, tai tahallisesta propagandistisuudesta. Zack de la Rocha ei varmasti kiellä poliittisuuttaan, koska haluaa vaikuttaa musiikillaan ihmisiin ja muuttaa maailmaa. Yhtä lailla Destiny’s Child vaikuttaa ihmisiin, heidän mielipiteisiin ja asenteisiin, olipa tarkoitus tai ei.

Monesti voi olla vain ajatuksena tehdä mieleistään musiikkia, tai ainakin musiikkia joka myy. Hei-dän tietoisuutensa kuitenkaan tuskin yltää tunnustamaan, että heidän musiikillaan on myös autta-mattoman poliittinen luonne.

On oleellista ymmärtää, että elämäntavan kaupittelu, kokonaisen ajattelutavan kaupittelu on mitä poliittisinta vaikuttamista. Shake ya’ booty on poliittista, sillä ihmisten harhaanjohtaminen ja epä-olennaisella oleellisen peittäminen on poliittista toimintaa. Jos ihmiset eivät ota aktiivisesti selvää ympäröivästä todellisuudesta, on heitä helpompi kusettaa ja valtaapitävät voivat toteuttaa mitä oikeistolaisinta politiikkaa ilman pelkoa massiivisesta vastalauseiden ja kapinoiden myrskystä.

Lisäksi, Shake ya’ booty on ehdottoman poliittista myös sen tarjoaman arvomaailman takia. Se määrittelee hyvin tarkkaan elämän kulmakivet: raha, seksi, muut status-symbolit ja koko hierarkinen sosiaalisen statuksen järjestelmä. Se määrittelee sukupuoliroolit, se määrittelee talouden, ihannoitavat ammatit, tavoiteltavat asiat elämässä, kysymyksen sodasta ja rauhasta. Eikö tämä juuri ole poliittista ideologiaa?

On hyvin epäolennaista, mieltääkö itse olevansa poliittinen. Itse asiassa, sillä ei ole mitään merki-tystä. Vaikka julistankin kaiken poliittisuutta, on turha tulla heittämään mitään pikkunäppärää saivartelua jostain tyyliin: onko psykologiasta tai ihmissuhteista räbäyttäminen poliittista. Sekin toisaalta voi olla poliittista, on vain kyse siitä, mitä sillä halutaan sanoa ja mitä sen halutaan saavan meissä aikaan. Enkä myöskään väitä, etteikö saisi tehdä mitään muuta kuin poliittisesti kantaaottavaa musiikkia.

Poliittisuus ei tietenkään voi ulottua pelkästään musiikkiin. Mieti tv-ohjelmia, tietokonepelejä, kirjallisuutta, elokuvateollisuutta tai ravintoloita, kuten McDonaldsia. Kuinka poliittisia ne ovatkaan, monessa mielessä. Ne antavat meille välittömän ajanvietteen, jopa kokonaisen rinnakkaistodellisuuden, johon tärvätä aikamme sen sijaan, että yrittäisimme oikaista epäkohtia yhteisössämme. Ne tarjoavat myös sen lopullisen ratkaisun, järjestelmälle harmittoman elämäntavan. Sellaiset ihmiset, jotka keskittyvät pääasiallisesti halpaan humalaan, eivät voi olla vakava uhka imperialistiselle järjestelmälle. Poliittista on kaikki ihmisten yhteiskunnalliseen toimintaan vaikuttaminen, olipa se sitten aktivointia tai passivointia.

Azteekki