Jepajee. Lupailin aiemmin tekstejä levystä tänne blogiin, joten taitaapi olla aika aloittaa.

Pitkäsoiton nimi on jakanut mielipiteitä täällä verkossa ja sen ulkopuolella, joten voisin siitä näin ekaksi raapustaa muutaman sanan. Levyltä löytyy biisi nimeltä 'Varasta pomolta', mutta se käsittelee levyn teemaa hieman suppeammin. Mut joo:

Neljäsosa maailman rahavaroista on vain kahden sadan yrityksen hallussa, näistä yrityksistä suurin osa on länsimaisia. Ko. yritykset valmistavat lukemattomien tytäryhtiöidensä kautta mitä tahansa joukkotuhoaseista vauvanruokiin. En ole edes yrittänyt laskea, kuinka paljon rahaa neljäsosa maailman varoista on... Kuitenkin se on ihan vitusti. Näihin yrityksiin kuuluvat myös yksityiset pankit ja muut rahaliikennettä säätelevät elimet.

Ensimmäinen ongelma tässä on puhtaasti moraalinen. Uskallanko ostaa uutta, kevyttä margariinia? Mistä helvetistä voin tietää, mihin rahani päätyvät? Jos edes yrityksen työntekijät eivät tiedä kuka heidät omistaa, miten itse uskallan luottaa sen tuotteisiin? Viimeinen asia mitä haluan, on rahojeni päätyminen nyt vaikka esim. Lähi- idän rypälepommitarvikkeisiin.
Loppujen lopuksi: Jos neljäsosa maailman rahoista on yksityisten yritysten käsissä, ne ovat loppujen lopuksi kahdensadan ihmisen käsissä... Yksityisellä firmalla on pakko olla joku omistaja. Toisin sanoen: Nämä kaksisataa ihmistä ovat maailman vaikutusvaltaisimpia olentoja. Voinko todellakin luottaa heidän moraaliinsa ja omaantuntoonsa tuotteiden eettisyyden kannalta? Kyynikko sisälläni kuiskii, ettei moraali ja raha viihdy useinkaan samassa osoitteessa.

Kun puhutaan alueista, joissa on ns. vapaa markkinatalous, julkinen hallinto sekä hallitus ovat heikompia kuin yritykset. Esim. USA ja EU ovat edellä mainitun kaltaisia alueita.Silloin, kun liittovaltion sisällä olevat yritykset tienaavat enemmän kuin itse liittovaltio, täytyy kysyä kuka ko. liittovaltiota todellisuudessa hallitsee? Esim. EU:n tiekarttaa suunnitellaan yritysten sijaintien perusteella. sinällään harmittoman kuuloista, mutta kuitenkin; eikö tiet tulisi suunitella koulujen ja muiden julkisten rakennusten sijainnin perusteella?

Selvemmin sanottuna: Uskon, että monet meitä koskevat poliittiset päätökset tehdään näiden yritysten parasta ajatellen, ei meidän Euroopan kansalaisten. En myöskään usko, että yritysten ja kansalaisten hyöty kohtaa kovinkaan usein.

Myös 'uutis'toimistot ovat näiden kahden sadan yrityksen omistuksessa. Kun uutinen pitää MYYDÄ, voiko siihen luottaa? Ovatko näkemämme uutiset oikeasti paikkansa pitäviä tai edes relevantteja? Mistä voimme olla varmoja, että esim. Bodom- murhat ovat tällä hetkellä tärkein keskustelun aihe? Jospa nytkin tehdään tärkeitä päätöksiä mutta meille ei haluta niistä kertoa? Kuka tätä valvoo? Kuka edes pystyisi valvomaan?

Kun alamme tsekkailemaan tätä rahan ja vallan jakaumaa, saamme helposti piirrettyä pyramidin muodon: Pieni ryhmä ihmisiä seisoo ylhäällä ja heidän alapuolellaan yhä suureneva joukko alaisia. Valitettavasti me rivikansalaiset olemme tämän ravintoketjun alimmassa päässä. Me tuhlaamme loppujen lopuksi rahamme juuri siihen samaan paikkaan, mistä ne työllä olemme ansainneet.

Kuka tästä hyötyy? Emme ainakaan me ysistviiteen -ihmiset. Siksi aion itse astua pois pyramidin alimmalta rappuselta. Mielummin tietenkin taskut täynnä. Suosittelen muidenkin tekevän samoin. Kun pyramidin perustukset puretaan, ei se voi pysyä pystyssä.

Siinä voisi olla alku todelliselle demokratialle. (Lue: Kansan valta)

....Tästäkin voi jauhaa sitten foorumiin.