Tiedän, tiedän. On vähintäänkin kyseenalaista, että poliisinmurhaajan nimeä käyttävä artisti siunailee blogissaan ristiriitaisesta taiteesta, mutta johonkin se raja on vedettävä.

Helsingin Sanomien toimittaja Marja-Terttu kivirinta on kirjoittanut Hesarin verkkosivujen artikkelin nimeltä ”Nykytaidetta, lapsipornoa vai keskustelunavaus?” Artikkeli käsittelee Ulla Karttusen takavarikoitua taideteosta, nimeltään ”Neitsythuorakirkko.” Teoksessa käytettiin materiaalina netistä imuroituja lapsipornokuvia. Ajattelin käydä ristiriitaista aihetta läpi pääni sisällä ja sain kakistettua ulos seuraavaa:

Nykytaidetta?

Ei. Tästä on kirjoitettu maailman sivu aina Teemu Mäen kissantappovideosta lähtien ja mulla on taiteen määritelmistä selkeä kanta. Taide lakkaa olemasta taidetta sillä hetkellä, kun sen luomista varten tarvitsee vahingoittaa fyysisesti elävää olentoa. Tiedotusmateriaali on asia erikseen, kuten uutiskuvat sodista tai terrori-iskuista. Ne yleensä kertovat (jopa tarpeettomasti, tosin) tilanteen vakavuudesta ja parhaimmillaan saattavat aiheuttaa muutoksia parempaan.
Silloin kun elävien olentojen kärsimyksestä tehdään viihdettä, raja on ylitetty.

Rakastan kauhu–ja splatterelokuvia. Mikään ei voita kunnon silpomisviihdettä, kun frendien kesken väijytään töllöä muutaman bivan nappailun lomassa. Kuitenkaan en halua katsoa Cannibal Holocaust-henkisiä semisnuff-leffoja, jossa eläviä eläimiä silvotaan kameran käydessä. Ei, vaikka kannanotto olisi kuinka tärkeä. Taiteilijalla täytyy olla malttia ja kapasiteettia pystyä ilmaisemaan kantansa muutenkin.

Jep. Nyt tulee se hetki, kun joku mielessään kutsuu mua kasinaismoralistiksi. Siitä vain. Kun tein biisin, jossa muun muassa räppäsin kuolleista sioista, ylitin suuren yleisön asettamat rajat. Ehkä syystäkin. Kuitenkin porsaat jo ammattiin ryhtyessään tietävät ja tunnistavat alan realiteetit. Lisäksi kahden poliisin kuolema vuonna -97 oli enemmänkin helvetin huonoa tuuria.
Toisin kuin lapsipornoteollisuuden palvelukseen pakotetut puolustuskyvyttömät lapset, joiden törkeää pahoinpitelyä ei vain kuvata, vaan vielä levitetään kuvottavien setien ja tätien ringeissä. Voiko kukaan kuvitella pahempaa tapaa murskata ihmisen sielua, kuin tuhota sen viattomuus ja usko itseensä, ihmisiin tai ympäristöön jo elämän ensi askeleilla? Jäljelle jää vain kuori, hengittävä susikappale. Tästä pääsemmekin sitten

Lapsipornoa?

KYLLÄ. Karttusen mukaan teoksen teksteistä ”näkee selvästi, että se kritisoi lapsipornoa ja lapsen erotisoimista.”
Jep. Niin myös esimerkkielokuvana pitämäni Cannibal Holocaust kritisoi luonnonvarojen ja alkuperäiskansojen riistoa. Omituista mielestäni kuviossa on se, että miten kritisoija voi millään tavalla perustella kritiikkinsä kohdetta, jos tekijä syyllistyy täysin samaan?
Ymmärrän toki Karttusen agendan lyödä kritisoitava aihe katsojan kasvoille, mutta nyt se ei ole relevanttia. Karttusen teos antaa ihmisille tilaisuuden katsoa lapsipornoa, kunhan muistaa vain huokailla ja siunailla tarpeeksi äänekkäästi teoksen äärellä. Mua ei kiinnosta syyt, miksi ihminen katsoo moista roskaa. Sitä tehdään siksi, että ihmiset katsovat sitä. Ei tekijääkään kiinnosta miksi se myy, kunhan se myy.
Karttunen puolustautuu sanomalla, että hän löysi kuvat netin ilmaissivustoilta. Okei. Kohta Mainostoimistot ottavat varmaankin häneen yhteyttä, koska noin hyvää guerrillamarkkinointia ei olla nähty aikoihin. Toisin sanoen, Neitsythuorakirkko on tehokas lapsipornoMAINOS. Onnea!

Oli kyseessä lapsipornoa sisältävä taideteos tai ihan lapsipornoleffa, niin se on silti lapsipornoa. Karttusen teos saattaa antaa joillekin sysäyksen lähteä tutkimaan skeneä tarkemminkin ja tämähän on juuri sisällöntuottajien edun mukaista, eikö vain?
Ja kun muistetaan että marginaaliosa karttusen mahdollisesta kohdeyleisöstä huokailee teoksen äärellä ihan muusta kuin järkytyksestä, tajuatte varmaankin pointin.
Lisää vierailijoita sivuilla varmaankin lisää lapsiuhreja.

Keskustelunavaus?

Mikä vitun keskustelunavaus? Eiköhän mediassa ole puhuttu tästä aiheesta ihan riittävästi?
Joka viikkohan tässä joutuu lukemaan joistain diipeistä ringeistä, jotka kierrättää mukuloita kaikilla vitun kammottavilla tavoilla. Olemme myös saaneet lukea poliisin kunnioitettavasta työstä em. pedareiden kiinnisaamiseksi.
Miten muuten aiheesta pitäisi keskustella? En mä ainakaan kaipaa minkäänlaista arvokeskustelua aiheesta, sitä ei tarvitse hyväksyä ja henkisesti sairaille pedareille suoneen Salvacylia, piste.

Minkälainen keskustelunavaus on kasvottomien lapsiuhrien pahoinpitelemisen liittäminen taideteokseen? Pelkään, että keskustelussa kuullaan ennemmin tai myöhemmin jopa puoltavia mielipiteitä. Vaikka saisin minkälaisen fasistin leiman otsaan, niin vittu ei.

Karttunen on lahjakas ja ajatuksia herättävä taiteilija, mutta suosittelen jättämään ylilyönnit jollekin muulle, vaikka mulle. Sehän on kuitenkin ikään kuin mun duuni.

Hyvää alkukevättä vai mitä tää nyt on.