Putsailin tässä kovalevyä ja kävin läpi kirjoittamiani kolumneja eri lehtiin. Yksi niistä oli ihan hyvä:

Sain taannoin sähköpostia, missä eräs vanhempi naishenkilö kysyi, olenko mielestäni hyvä roolimalli. Siis tupakoiva mies, joka räppää poliisinmurhaajalta lainatulla nimellä ja vielä hyvinkin kiistanalaisista aiheista. Voi helvetti.
Samaa idioottimaisuutta löytyy lähes jokaisesta viikko–tai aikakausilehdestä. Milloin Kimi Räikkönen on örveltänyt Helsingin yössä (ja maksaa vielä veronsa Monacoon, se pentele), tai Idols-Ari on laukonut arveluttavia kommentteja kollegoistaan iltapäivälehtien haastattelussa. Ville Valo tupakoi kolme askia päivässä, ei siitäkään roolimalliksi näytä olevan.
Mun mielestä tämänkaltainen ilmiö on hälyttävä esimerkki arvojen vääristymisestä. Miettiköhän Idols-Ari kilpailuun osallistuessaan, että hänen tulisi laittaa kaikki elämäntapansa uusiksi, ettei se Somerolainen Pikku-Milla nyt vain alkaisi juomaan viinaa? Tai Valvooko Kimi Räikkönen öitään kotona miettien, miten hänen alkoholikäyttäytymisensä on yhteydessä suomalaisten rattijuopumuskuolemiin? Herran tähden, viekää Ville Valolta äkkiä sen spaddut, se mieshän saastuttaa koko lovemetallin kuuntelijakunnan syöpäkääryleillään!

Hyvät viikko- ja aikakausilehtien toimittajat, väännän teille nyt hieman rautalankaa: Yllä olevat henkilöt ovat ihmisiä. Niin pitkään kuin he tekevät työnsä hyvin ja huolellisesti, kaiken pitäisi olla kunnossa. Jokaisella työntekijällä on ainakin vielä toistaiseksi oikeus viettää vapaa-aikansa haluamallaan tavalla.
Tiedän teidän ansaitsevan elantonne kaivamalla likaisia yksityiskohtia julkisuuden henkilöistä, siitähän te saatte palkkanne. Ihmisiä kiinnostaa julkkisten elämä siinä, missä entisaikojen juoruakkoja naapurien asiat. Nykypäivänä se viinaan menevä lankomies on vain vaihtunut Matti Nykäseen ja kevytkenkäinen naapurintyttö Paris Hiltoniin, mutta kuvio on sama.
Ilman kuluttajia ei teitäkään olisi olemassa, eikö vain? Kysyntä vain kohtaa tarjonnan. (Saman lauseen kuulee yllättävän usean huumekauppiaan suusta.) No joo.
Tabloidilehdistön olemassaolo on vain hyväksyttävä, mutta mielestäni ihmistä ei voi pakottaa roolimalliksi vasten tahtoaan.

Toki osoitan sormella myös sinua, sähköpostin lähettänyt vanhempi naishenkilö: Olisiko aika ottaa vähän vastuuta itsekin? Kun lapsi saadaan pois synnytyslaitokselta, se sysätään tarhan kautta esikouluun. Sitten onkin jo peruskoulun vuoro. Eikö jo riitä, että kasvamme kaikki laitoksissa? Pitääkö vanhemmuuskin luovuttaa paperinohuille median sätkynukeille? Onko edes mahdollista rakentaa roolimallia henkilöstä, jonka tunnet vain parin haastattelun tai teevee-esiintymisen kautta?
Sormella on aivan helvetin helppoa osoitella muualle, paitsi peiliin. Tästä kielii alkoholisoituneen yksinhuoltajaäidin valitukset siitä, kuinka hänen kolmetoistavuotias enkelinsä on alkanut juomaan ihan vain alkoholimyönteisten julkkisten takia. Kyllä me kaikki tiedämme, keitä ne oikeat roolimallit ovat. Vastuuta omista epäonnistumisista ei tule kaataa julkkisten niskaan, pikemminkin kannattaisi etsiä ongelmien lähdettä vähän lähempää. Me toistamme vanhempiemme tekemät virheet, koska kuitenkin rakastamme ja arvostamme heitä, siinä se vastuu piilee.

Ai niin, vastasinhan minä siihen sähköpostiinkin: Kerroin olevani hyvä roolimalli. Yritän opettaa lapsilleni suvaitsevaisuutta huomaavaisuutta, päättäväisyyttä ja ahkeruutta. Puen heidät siististi ja pidän huolen, että jääkaapissa on ruokaa ja läksyt on tehty. Teen myös omat työni huolellisesti, vain näyttääkseni sen olevan oikein. Olen vastuussa omista lapsistani, en muiden. Heille pitäisi löytyä roolimallit ihan omasta takaa.

Eilen Jokelan koulussa tapettiin yhdeksän ihmistä.

En ole vielä päässyt katsomaan lööppejä, mutta arvaan jo etukäteen niiden sisältävän fraaseja, kuten "Silmitöntä, järkyttävää, verilöyly", tai jotain vastaavaa. Eipä tuon arvaamiseen tarvitse mikään Nostradamus olla.

Kyse ei ole siitä, onko kyseessä traaginen tai järkyttävä tapaus, tietenkin se on. Kyse on enemmänkin siitä, oliko se yllätys. Itse en yllättynyt tippaakaan. Suomi on 2000-luvulla saanut jo ensimmäiset sarjamurhaajansa, eikö kenelläkään edes sen jälkeen alkanut hälytyskellot soimaan?

En voi edes yrittää ruotia tekijän motiiveja, ne ovat varmasti yhtä moninaiset kuin ihmisten ajatukset yleensä. Lukemani perusteella tekijän motiivit olivat sekavat, enkä löytänyt niistä mitään logiikkaa. Mies, joka perusteli jo etukäteen tekoaan "vallankumouksellisena" kävi yhteiskunnan avuttomimman aineksen kimppuun. En myöskään voi millään tavalla vetää yhteyksiä taisteluun "totalitaarisia orjuuttajia vastaan", koska halutessaan kyseinen taho saa tällä teolla entistä enemmän valtaa. Ainakin, jos analogia Patriot Act:iin sallitaan.
"Vahvimman oikeudesta" puhuminen tässä yhteydessä on myöskin todella paradoksaalista. Mielestäni vahvimmat ovat jo vallassa. Mutta tämä ei ole mun pointti.

Mä pelkään, että pelokkaat vanhemmat yrittävät kaikin keinoin estää tragedian tapahtumista uudelleen. Niin minäkin. Lapseni ovat jo kouluiässä, enkä halua heidän tulevan sieltä kotiin ruumissäkeissä. En kuitenkaan halua kuulla puhuttavankaan jo nyt nettipalstoilla mainituista metallinpaljastimista tai tuomioiden koventamisesta.
Sellaisten kokeilujen tuloksista voimme ottaa oppia rapakon takaa, se ei ole yksinkertaisesti toiminut.

En edes yritä leikkiä mitään keittiöpsykologia, mutta uskaltaisin väittää pelolla olleen suuri rooli tämän tapauksen synnyssä. Toinen aina vaarallinen sytyke on turhautuminen ja mielekkyyden puuttuminen elämästä. Jotenkin aistin näiden yhdistelmän laukaisseen tapahtumusarjan, surullisin lopputuloksin. Useat koulumurhaajat ovatkin kertoneet motiiveikseen turhautumisen ja tekemisen puutteen, tyyliin "Maanantait ovat aina niin tylsiä." Tietenkään se ei ole oikea motiivi, vaan oire suuremmasta ongelmasta.

Koulu -ja sarjamurhat ovat periamerikkalainen ilmiö. Tätä lukevat tietävät kantani maailman ainoaan supervaltaan, joten tämä ei liene tule yllätyksenä. Tiedostan myös itse, että ihminen löytää aina perusteita vihalleen, jos vain niin haluaa. Oli kyse sitten sosiaalipummeista, maahanmuuttajista, jne. Kuitenkin:

Valtaosa kulttuuristamme on nykyään tuontitavaraa. Musiikki, tv-ohjelmat ja elokuvat ovat suurimmaksi osaksi jenkkiläistä ja tällä vuosikymmenellä jopa politiikkamme on pikkuhiljaa lipsunut markkinavetoisempaan suuntaan. Vaikka kuuntelisimme suomalaista musiikkia (niinkuin nyt vaikka suomiräppiä) tai katselisimme suomalaisia elokuvia, kaikuja amerikkalaisesta viihdekulttuurista löytyy myös sieltä.
Sen sijaan, että osoittaisin syyttävällä sormella rockmusiikkia tai tietokonepelejä, syytän koko kulttuuria kaikkine puolineen. Syytän yhteisöajattelun katoamista, persoonan esineellistämistä ja yhteiskunnan materialisoitumista.
Mikäli olemme varauksetta ottamassa vastaan aineksia toisten kulttuureista (amerikkalaisesta, kiinalaisesta tai intialaisesta, ihan sama), saamme väistämättä itsellemme vaivoiksemme myös lainatun kulttuurin huonot puolet. Tässä tapauksessa sarja -ja koulumurhat.

Nyt toivonkin, ettemme lähtisi hätiköimään ja etsimään ratkaisuja rapakon takaisesta, supressoivasta turvallisuuspolitiikasta, vaan etsisimme kauaskantoisempia ja pitkäjänteisempiä ratkaisuja, kuin kaiken kieltäminen. Aseet eivät kuulu kouluun, mutta metallinpaljastin on mielestäni jo hätähuuto. Merkki siitä, että kaikki muut keinot on jo käytetty. Muita, parempia keinoja on löydyttävä. Jos emme löydä niitä, eilinen tulee toistumaan. Ei ehkä vuoden tai kahden sisällä, mutta se tulee tapahtumaan. Tehdään nyt ihmiset ennen sitä jotain järkevää sen estämiseksi.

Hyvää alkavaa talvea.