(Julkaistu lyhennettynä Voima -lehdessä 6/06

Matkustin metrolla 12.5 Kulosaareen ja asemalla minut pysäytti kolme lipuntarkastajaa ja neljä vartijaa. Heidän seurassaan oli kolme henkilöä, jotka vartijat olivat poistaneet metrosta liputta matkustamisen ja häiriköinnin takia. Sadattelin huonoa tuuriani, koska ei minullakaan lippua ollut. Vartijat estivät minua poistumasta asematasanteelta kädet kyynelkaasupurkeillaan ja eihän siinä muua auttanut kuin ottaa kuudenkymmenen kuuden euron tarkastusmaksu vastaan. Henkilöpapereita minulla ei ollut, joten annoin tarkastajille henkilötietoni samalla kuunnellen kolmen muun häirikön protesteja vartijoiden toimista. Ennen henkilötietojeni tarkistamista en saanut poistua, joten jouduin tahtomattani mielenkiintoisen tapahtumasrajan todistajaksi.

Joukkoliikennevälineissä tehtiin kevään aikan suurimittaisia häirikönpoisto -operaatioita ja se onkin toiminut lehdistön mukaan yli odotusten. Ennen kevättä ihmiset tunsivat pääsääntöisesti pelkoa ja turvattomuutta kulkiessaan yleisillä kulkuvälineillä. Kyllähän sen järkikin sanoo, että häiriköidessä matka katkeaa. Omissa silmissäni asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoinen. Nyt häiriköinnin vähennyttyä uskaltavat yksinäiset naiset, vanhukset ja lapsiperheet kulkea taas metroilla, sporilla ja lähijunilla. Näin äkkiä ajateltuna se on hieno juttu. Tähän väliin haluan kuitenkin heittää kysymyksen: Minne häiriköt menevät, kun heidät poistetaan kulkuvälineistä? Eiväthän ne katoa ilmaan, eivätkä muutu aineettomiksi. Näkemykseni mukaan ongelmat ainoastaan siirtyvät metroista asemille ja asemien lähiympäristöön. Onko matkustajalle turvallisempaa istua metrovaunussa häirikön kanssa vai kulkea hänen ohitseen illalla metroasema -alueen ulkopuolella, vartijoiden ulottumattomissa? Kumpikaan ei ole tietenkään hyvä vaihtoehto. Kuitenkin minulla on vahva olo siitä, ettei nytkään olla syvennytty perimmäiseen ongelmaan vaan välittömien oireiden kitkemiseen.

Saatuani tarkastusmaksun, vartijat päästivät minut poistumaan asemalaiturilta. Uteliaana jäin kuitenkin tarkkailemaan kolmen muun herrasmiehen edesottamuksia. Nämä kolme lievästi päihtynyttä nuorta miestä olisivat haluneet kovasti jatkaa matkaa metrolla, koska heillä ei ollut Kulosaareen mitään asiaa. He olivat jo vastaanottaneet tarkastusmaksun, mutta heillä ei ollut rahaa lippuun. Aikani katsottuani painelin asemalaiturin portaita alas metroaseman eteen odottelemaan Parempaa Puoliskoani, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen metroaseman ovien eteen. Hieman sen jälkeen perässäni seurasi kaksi kolmasosaa häirikkökolmikosta, he eivät olleet päässeet jatkamaan matkaa liputta. Hieman heidän perässään taas seurasi heidän ystävänsä rimpuillen vimmatusti kolmen vartijan otteessa alas portaita. Mies roikkui kaiteissa vartijoiden repiessä häntä kohti ulko -ovia. Tilanne oli mielestäni huvittava, mieshän todella HALUSI metroon!

Vartijat väänsivät hänet irti kaiteesta ja raahasivat hänet alas portaita. Yksi vartijoista otti käteensä kyynelkaasupullon ja yritti sumuttaa sillä sätkivää häirikköä. Huonosti kävi. Kaasusuihku osuikin vartijan huono -onnista kollegaa suoraan kasvoihin ja tämä kierähtikin alimmat porrasaskelmat kuin paraskin stuntmies. Tämän maatessa kyljellään ja pidellessään kasvojaan, vartijat taltuttivat häirikön ja laittoivat hänet maahan makaamaan kädet käsiraudoin selän taakse kiinnitettynä.

Vartiointitoimistot työskentelevät peruspalkan lisäksi myös provisiopalkalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisesta joukkoliikennevälineestä poistettu henkilöstä saa lisää rahaa palkkapussiinsa. Valitettavasti tämä houkuttimena toimiva lisäansio vääristää kuitenkin häirikkölukuja, koska vartijat saattavat poistaa vaunuista myös sellaisia ihmisiä, joita ei normaalitilanteessa poistettaisi. Olen keskustellut luotettavien silminnäkijöiden kanssa tapauksista, jolloin päihtynyt, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi käyttäytyvä henkilö on poistettu metrovaunusta vartijoiden toimesta. Tietenkin tämänkaltaista toimintaa on vaikea valvoa, koska poliisi tuskin tuskin höristäisi korviaan asiakkaallle, joka on vain poistettu vaikkapa metrovaunusta. Uskoisin, että virkavallalla on parempaakin tekemistä. Useissa tapauksissa rike ei kuitenkaan ole vakava, vaan 'häirikkö' saakin jatkaa matkaansa seuraavalla metrolla. Kuitenkin kyseessä on laiton ja mielivaltainen toiminta, johon tulisi puuttua.

Katselimme kaottiseksi revennyttä tilannetta epäuskoisina metroaseman ovilta: Yksi vartijoista makasi kaasutettuna kyljellään asemahallin lattialla, tarkastajarouvien kiikuttaessa hänelle vettä ja paperipyyhkeitä. Häirikkö makasi raudoissa maassa, jolloin toinen hänet taltuttaneista vartijoista kaivoi kyynelkaasupullon käteensä ja kysyi maassa makaavalta yhteiskunnan viholliselta jotain tyyliin: "Oliko hauskaa, hä? Katsotaan nyt, kuinka hauskaa sulla on!" Tokaisunsa jälkeen hän kaasutti raudoissa makaavaa asiakastaan lähietäisyydeltä suoraan kasvoihin. Kyynelkaasu on pirullista ainetta. Itse sitä vastentahtoisesti nauttineena tiedän, kuinka silmät ja hengitystiet ovat tulessa ja kipu on todella sietämätöntä. Kyynelkaasu saattaa aiheuttaa myös yliherkille hengitysteiden turpoamista, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa tukehtumiskuolemaan.

Minä ja kaksi muuta asemalta poistettua aloimme huutamaan vartijalle ja olimme menossa aseman ovista sisään hakemaan kaasutettua pois asemahallista, jossa leijaili edelleen sankka kaasupilvi. Vartija vastasi tähän suikuttamalla reilusti kaasua aseman ovia kohti. Hyppäsimme tietenkin takaisin aseman ovien ulkopuolelle edelleen huutaen vartijalle loukkauksia ja kysellen, mitä vittua hän nyt tarkalleen ottaen oli tekemässä. Asemalle saapuneesta metrosta saapui naishenkilö, joka käveli hallin (ja kaasupilven) läpi ulos asemalta. Tietäähän mitä siinä käy, kun lähtee hortoilemaan kyynelkaasupilveen. Myös nainen sai annoksen kaasua kasvoihinsa. Onneksi pilvi oli jo haihtunut sen verran, ettei se aiheuttanut muuta kuin silmien vuotamista ja nuhaa.

Lähetin Seucritakselle sähköpostia ja kyselin 12. 5 illan tapahtumista. Vastaukseassa kerrottiin, ettei heidän reksteriinsä oltu kerrottu mitään Kulosaaressa tapahtuneesta välikohtauksesta. He tosin halusivat kovasti lisätietoja illan tapahtumista. Kehotin heitä katsomaan valvontakameroiden nauhat, mutta jostakin syystä sekin oli mahdotonta. Mielestäni on äärimmäisen kummallista, ettei tällaisesta välikohtauksesta jää yrityksen rekisteriin minkäänlaista merkintää. Tämä tarkoittaa sitä, erttä tuolloin vuorossa olleet vartijat voivat jatkaa toimintaansa rauhassa kenenkään sitä estämättä. Jos yrityksen johto on tämänkaltaisista väikohtauksista täysin tietämätön, niin mitä muuta tapahtuu heidän tietämättään? Ystäväni kehottivat minua tekemään tapahtumasta rikosilmoituksen, mutta ketä voisin siinä syyttää? Yritystä? Vartijoilla ei ollut nimilappua, eikä mitään muutakaan muuta tuntomerkkiä kuin kaljut päät ja Seucritaksen univormut. Tietenkin yrityksen johto tuomitsisi teot täysin ja "Tekisi kaikkensa asian selvittämiseksi" Tjsp. Todellisuudessa en uskoisi kuitenkaan mitään tapahtuvan. kehotankin nyt kaikkia niitä, joilla on kamera -tai nauhoittava kännykkä, käyttämään niitä vastaavanlaisessa tilanteessa ahkerasti. Nyt kun on ilmiselvää, ettei metroasemien valvontakamerat ole ihmisten, vaan vartijoiden turvaksi.

Tämän kaiken keskelle saapui myös vaimokkeeni, joka ihmetteli meininkiä. Hetken katseltuaan hän ehdotti, että käsiteltäisiin tämäkin välikohtaus myöhemmin ja mentäisiin nyt vaan metrolla kaupunkiin. Hän antoi minulle matkarahaa ja olimme menossa asemahalliin, mutta lipuntarkastajat ja vartijat estivät pääsymme. Kerroin heille, että vaimollani on kuukausikortti ja minulla rahat matkalippuun jonka voisin ostaa, jos arvon natsit voisivat vain siirtyä sivuun. Se ei käynyt päinsä, koska minä olin käyttäytynyt sopimattomasti, kuten myös juuri paikalle saapunut vaimoni. Aikamme tingittyämme päätimme ottaa taksin.

Valitettavasti siihen ei kaikilla ole varaa.