Näin on näppylät, houmiis. Kemmuru -kokoonpano (Aksim, Jodarok) on nyt virallisesti sainattu Monspin talliin tekemään levyjä nälkäpalkalla. Niille apinoille, joille ko. bändi ei ole tuttu, käykää bändin kotisivuilla tai lukekaa lehdistötiedote.

Steen1.com toivottaa kundit tervetulleeksi Suomen sparratuimpaan sweatshoppiin. JIA!

Jep. Tällä kertaa kirjoitan Levyltä järjestyksessä neljännestä biisistä, eli Ikkunaprinsessasta.

Biisi kertoo lapsen silmin, miltä tuntuu elää huostaanotettunan laitoksessa. Biisin taustaa valottaa mukaan liitetty sähköposti, jolla minuun otettiin yhteyttä about vuosi sitten. Vaihdoimme posteja lisääkin, mutta kuuntelijalle oleellinen tieto välittyy tästä ensimmäisestäkin mailista. Tarinan lapsi on jo päässyt pois, mutta hän ei ole ainoa. Olen saanut biisistä kiittävää palautetta muilta lapsilta ja nuorilta, jotka ovat samassa tilanteessa. Kerroin posteista Mariskalle ja hän luki ne myös läpi. Lopputuloksena syntyi Ikkunaprinsessa. Tarina tytöstä, jonka ainoa huvi on katsoa vastapäisen talon elämää ikkunan ääressä.

"Perhehistoriasta sen verran, että ollaan luultavasti hyvin tyypillisen Itä-Helsinkiläisen suvun viimeisintä sukupolvea: Kukaan edellisten sukupolvien miehistä ei ole elänyt yli 43-vuotiaaksi, vaan tapettu tai tappanut ittensä. Isoisä tapettiin Sörkassa ennen mun syntymää ja faija ”tappoi ittensä” läänillä, kun oli joutumassa Kakolaan – oli mennyt takaamaan jotain huumevelkoja. Sedästä jäi muisto eteisen mattoon, kun ampu itteään Alakiventien kämpillään päähän ja viranomaiset kanto sitä vähän huolettomasti (kalahti pää lattiaan). Nyt voi lesoo siivonneensa aivomassaa… Kaikilla vanhemmilla sukupolvilla on ainakin kahden tai kolmen tyypin kanssa lapsia – näin on meijänkin faijan kohdalla, joten meillä, mulla ja mun pikkusysterillä (ja isoveljellä) on eri mutsit. Mun mutsi on Neitsyt Maria, mut pikku-systerin mutsi ei. Ja pikku-systerin mutsilla on myös systerii vanhempi poika, joka 8-vuotiaana ammuskeli opettajaa koulun pihalla löytämällään ilmakiväärillä ja yritti myöhemmin tukehduttaa nukkuvan 2-vuotiaan pikku-systerin tyynyllä. Koko suvun periaatteena oli vapaa kasvatus kaikkien suhteen: kotiintuloaikoja ei ollu, mutta joka reissun jälkeen kyynärtaipeet tarkastettiin. Kun faija delas –91 tuomiosunnuntaina, oli systeri muutaman kuukauden ikänen ja mä 16. Sillon päätin, että mä yritän isona näyttää systerille sen, mitä muuta maailmassa on kuin se paska. Kun systeri oli 9, se soitti mun kännykkään. Sanoin sille, että soittelen takaisin, kun oon just töissä. ”Mikä on työ?” systeri kysy, ja sillon tajusin olevani aika paljon myöhässä. Ja vielä enemmän myöhässä tajusin olevani, kun sukusalailun seurauksena löysin 12-vuotiaan pikku-systerin lastensuojelulaitoksesta huostaanotettuna, psykoosilääkkein kyllästettynä. Se polonen oli pistetty valehtelemaan mulle, kai äitinsä häpeästä. Ja mä lupasin, ettei sen tarvii enää ikinä valehdella, kellekään. Se ilostu siitä.

-----

Mä elän helvetissä sen suhteen, että laki ja lastistoiminta on kaksi eri asiaa ja ne tunnutaan hyväksyttävän joka tahoilla erillisiksi. Miten kukaan terve maalaisjärkinen INHIMMILLINEN ihminen voi hyväksyä, että…

Normaali lapsi tungetaan TÄYSIN tyhjään, äänieristettyyn huoneeseen päiväkausiksi vaikka sen takia, että se on kiroillut tai joku muista muksuista on nähnyt sen taskussa stendaria muistuttaneen huulirasvapuikon (tupakanpolttoa!). Lain mukaan EHDOTON maksimiaika on kaksi vuorokautta ja silloinkin lääkärin ja laitoksen johtajan päätöksellä. Ei poikkeuksia. MUTTA lain voi kiertää, kun antaa hommalle uuden nimen! Kutsuttakoon sitä vierihoidoksi, niin siihen ei lait päde, kun laki ei sitä tunnista uudella nimekkeellä, vaikka homma pysyy samana. Ja jos joku uskaltautuu kyselemään niin silloinhan kerrotaan, että ei lapsi ole eristettynä, kun ovi ei ole lukossa. Ei ole ei, mutta jos muksu yrittää huoneesta lähteä tyhjään käytävään, palauttavat ”hoitajat” tai vartijat lapsen takaisin voimakeinoin. Eli toisin sanoen: Jos kamadiileri haluaa hoitaa hommat lain mukaan, niin alkaa vaan kutsua tavaraansa namiksi ja itseään namisedäksi, niin virkavalta ei voi mitään. Ja mikä se Jolon panttivankijuttu aikoinaan muka oli – niidenhän ei ollut mikään pakko siellä partaansa kasvatella ja nähdä nälkää, kun sitä lukollista ovea ei ollut – nehän olis voinut lähteä sieltä milloin vain! Mutta tosiasia on se, että se ovi on kiinni, patja löytyy ja ikkuna. Monta puuta näkyy ikkunasta, kuka asuu valkoisessa talossa, kenellä on koira, minkä väriset verhot on tiilitalon toisessa kerroksessa … Siellä eristyskopissa kasvaa yhden ikkunamaiseman ihmelapsi, joka tuntee jokaisen ohikulkijan, jokaisen ihmisen päivärutiinit ja kaipuun. Jännittäväksi homman tekee myös se hiuksen hieno ero: Jos äiti sulkisi kotona lapsen yhteen huoneeseen neljäksi päiväksi vähän väliä, ilman ulospääsyä vaikka huutamisen takia, lapsi pakkohuostaanotettaisiin. Mutta jos huostaanottolaitos sulkee saman lapsen samasta syystä tyhjään huoneeseen, on se hoitomuoto. Ja siitä hoitomuodosta saa korotettua vuorokausikorvausta…

Terveelle lapselle syötetään erilaisia psyykelääkkeitä. Kysyessäni kuka ne on määrännyt, sain vastauksen, että se-ja-se lasten erikoispsykiatri. Kysyessäni millä perusteilla, sain tietää, että kyseinen tyyppi ei ole nähnyt lasta vuodenpäiviin, mutta että sitä on ’konsultoitu’ – tarkoittaa siis sitä, että tyyppi määrää kasvuikäiselle lapselle mm. sukupuolitoimintaan vaikuttavia lääkkeitä sillä perusteella mitä lasta ylläpitänyt (”hoitanut”) hoitaja on sille kertonut. Vaikuttavaa - puhelinreseptillä nappeja lapsille, pääsee kaikki helpolla ja herra-psyko-herran aikaa säästyy, kun ei tarvitse lasta nähdä. Ja kun lapsi kertoo kovempi äänisesti tunteistaan, tunkee sosiaalikasvattajat sille ekstra-annoksia. Kaikista parasta tossa on, että ne ei edes pari tuntia ylimääräisten annosten antamisen jälkeen osaa vastata, mitä ne on lapselle antanut (tapahtui pari viikkoa sitten). Mutta onhan se ymmärrettävää, kun kyseessä on neuroleptilääkitys (vaikuttaa aivojen dopamiini- ja serotoniinitasoihin), jonka vaikutuksista lapsen kehitykseen ei ole tehty yhtään ainoata tutkimusta, ei edes jenkeissä, maailman ”uskottavimpien” tutkimusten mekassa. Jutusta tekee hauskan se tosiasia, että siellä laitoksessa on hoitajia ja hoitajia: Toiset hoitajat tunkevat innolla pilleriä toisen perään lapsille, kun taas toiset ovat jossain määrin säilyttäneet ihmisyytensä ja ymmärtävät kuka tarvitsee psykoosilääkkeitä ja kuka ei – tällöin lapsi saa jauheena ”saman” lääkkeen: perunajauhoa.

Lapsi pidetään yhdessä omassa ja yhdessä yhteishuoneessa ja ulospääsyä ei ole. Ulkoilu noin kerta viikkoon hoitajan seurassa on ainoa ”virike” (yleensä ostosreissu). Ystäviä ei ole, elleivät ne pari muuta osastolla olevaa 4-6 vuotta nuorempaa muksua sitä tehtävää hoida. Näin kasvatetaan sosiaalinen ja aktiivinen nuori, joka osaa elää kahden huoneen ja eristyskopin elämää. Vieraita ei käy, koska paikkaan saavat tulla vain ne, jotka eivät ole päihteiden vaikutuksen alaisia. Ja kaikkihan on päihteiden vaikutuksen alaisia, se pystytään kertomaan niille jo puhelimessa.

Jouluksi –03 annettiin mahdollisuus vierailuun mummon luokse: 3 tuntia matkoineen ja hoitaja läsnä koko ajan. Lasta hävetti liikaa lähteä – mummo ei tiennyt eikä tiedä edelleenkään huostaanotosta – lapsi karkasi mummon luokse jouluaattona.

Lastensuojelulaitoksen hoitajan mukaan: ”Me ei kyllä edes toivota että kukaan tykkäiskään täällä olla, kun eihän tää mikään koti ole.” (vastaus kysymykseen: kun te olette varmasti huomannut, että lapsi ei viihdy täällä, niin eikö sille voisi etsiä toista paikkaa)

Lapsen äiti olisi jo lain mukaan kykenevä huolehtimaan lapsesta. Rikokset on sovitettu ja halu lapsen kotiin tuloon tai edes vierailuun on suuri. Esteitä ei enää ole, mutta uusin peruste sulkee kaiken pois: ”Myllypuro on liian levotonta asuinaluetta.” Piste. Herää kysymys: Miksei niitä tuhansia muita Myllypurolaisia lapsia ole vielä huostaanotettu? Miten ne muut lapset voivat sitten siellä asua?

”Miksette te anna lapsen elää lapsen elämää, liikkua ulkona, tavata ikäisiään, tavata perhettään? On kauheaa katsoa, kun lapsen mielen täyttää turhautuneisuus ja ylivoipainen suru kaikesta siitä, mihin ei pääse osalliseksi”. ”Meistä suru on ihan hyvä tunne. Ja on hyvä asia, että lapsi turhautuu, se on kasvattavaa, kun ei saa kaikkea.” (suora lainaus hoitajan suusta)

Lapsi sanoo hoitajalle: ”Musta ois kiva harrastaa jotain, vaikka kickboxingia.” ”Ei sun kunto riittäs,” vastaa hoitaja ja kävelee pois.

Lapsi on eristettynä ja pääsee eristyshuoneen nurkassa olevaan lukolliseen vessaan vain hoitajan avaimella. Mieshoitaja tulee mukaan kahden neliön koppiin, kun lapsi istuu pöntölle. ”Häivy” sanoo lapsi. ”Ole hiljaa”, vastaa hoitaja. Lapsi heittää mieshoitajaa vessapaperirullalla. Taju lähtee helposti, jos iso aikuinen mies ottaa tukasta kiinni ja iskee pään klinkkerilattiaan. Housut on vielä puolisääressä. Otsassa oleva mustelma selitetään myöhemmin lapsen väkivaltaisella käyttäytymisellä, joka on vaatinut ”kiinnipitoa”.

Oltiin vähän aikaa (systeri oli päivävierailulla) sitten kukkaostoksilla ja systeri välttämättä halus 1.5 e:n hintasen minilihansyöjäkasvin. Mä kysyin syytä ja se vastas: ”Mä kasvatan siitä niin ison, että se syö kaikki hoitajat pois.”


Kaikkein pahinta on se, että lapsi on täysin terve. Niin terve kuin kuka tahansa muu ala-astettaan päättävä koululainen. Mutta kun se ei ole tavallinen – se on huostaanotettu. Ilman ihmisoikeuksia.

Mä olen joskus yrittänyt katella niiden hoitajien niskaan: löytyiskö sieltä joku alien-implantti, joka saa ne ihan oikeesti uskomaan, että ne muka tekee noille lapsille jotain hyvää. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy aika kieroutunut olla, jotta voi kattoo itseensä aamulla peiliin ja iltapäivällä pumpata lapset täyteen lääkkeitä ja uhkailla eristyskopilla. Oon myös ajatellut, että sen sijaan et yhteiskunta maksaa noille laitoksille lapsien ylläpidosta, pitäis niitten hoitajien maksaa niille muksuille siitä, että ne saa päivät pitkät purkaa sadistisia patoutumiaan niihin pieniin. Ja nehän purkaa."

Kirjailija Arto Salminen kuoli tänään kotonaan sairaskohtaukseen 46-vuotiaana. Salminen kirjoitti kirjoissaan yhteiskuntakritiikkiä fiktion voimin, mm. kirja Kalavale sisälsi termejä 'Vireeni' tai 'Putsi.'
Useimmat steen1.com:issa vierailevat tietävät varsin hyvin, kenen levyiltä noikin lainit löytyy.

Jotain Artosta: Siinä missä normilevyarvostelija on nauranut ja sympatisoinut Rotan ja kumppaneiden juttuja idästä, Arto näki ne aidot tragediat huumorin takana. Juuri niin kuin jätkät ovat sen halunneetkin tehdä. Vaatii ihmiseltä ja varsinkin kirjailijalta todella paljon pystyäkseen tekemään totta teksteistä jotka tämänkin sivun kävijöiden mielestä on vain mainiota parodiaa. Mulle itselleni oli aivan järjettömän hieno kokemus kohdata tää jäbä. Tuntu jotenkin vitun hienolta, että senkin verran vanhemman liiton kundi pysty diggailemaan munkin jutuista kybällä ja olla samaan aikaan askeleen edellä. Kai te tiedätte, sellainen tapaus joka tietää mitä aiot sanoa, ja lisää siihen vielä jotain vitun pudottavaa. Myös tällä sivulla mainituista kirjoista osa on ollut juuri Arton suosittelemia. Mulle Arton kuolema on henkilökohtainen järkytys, mutta tälle hyvinvointivaltion raunioilla roikkuvalle maalle se on katastrofi.

Arton Kirjoja:
Turvapaikka, romaani, Otava 1995
Varasto, romaani, WSOY 1998
Paskateoria, romaani, WSOY 2001
Ei-kuori, romaani, WSOY 2003
Lahti, romaani, WSOY 2004
Kalavale. Kansalliseepos, romaani, WSOY 2005

RIP ja ikuinen kunnioitus hienolle miehelle.

Pahoittelen, etten ole ehtinyt paljoa kirjoitella tähän blogiin, mutta kiireet ovat vieneet suuren osan valveillaoloajastani.

Levyllä järjestyksessä seuraava biisi on nimeltään Pala!! ja siitä jotain taustaa:

Biisi kertoo lähinnä valvonnasta ja kontrollista. Tässä esimerkki viime viikoilta: Media on ollut hyvinkin huolissaan Somalinuorten syrjäytymisestä. Lisäksi on muistettu kertoa ko. nuorten tekemistä ryöstöistä keskustan ja Kallion alueella. Ei ole mitenkään yllättävää, että aihe on herättänyt keskustelua puolin ja toisin, mielipiteet ovat olleet kirjoituksissa välillä hyvinkin kärkeviä. Pelokkaat Suomalaiset ovat toivoneet (täysin loogisesti) valvonnan lisäämistä ongelma-alueilla kameroin ja poliisi/vartijavoimin. Outoa asiassa on kuitenkin se, että tänä vuonna Somalien tekemät rikokset eivät ole yhtä yleisiä kuin viime vuosina. Kysymys herääkin, käyttävätkö media ja vallankäyttäjät Somaleja syntipukkeina edistääkseen omaa agendaansa?

Myös Big Brother -ohjelma kuuluu tähän samaan yhtälöön. Ihmiset katsovat BB:tä hiessä omilla kotisohvillaan ja päivittelevät, kuka suostuu koekaniiniksi kaikkien niiden kameroiden eteen? Miksi henkilöt vapaaehtoisesti luopuvat yksityisyydestään medianäkyvyyden vuoksi? Kuitenkin perushelsinkiläinen näkyy kaupungilla kävellessään yhtä monessa kamerassa kuin BB-talon asukit. Mua ihmetyttää ihan vitusti tää nykypäivän Uusi uljas maailma- agenda, missä yhteiskunnan jäsenet haluavat itse sitoa omat kätensä ja jäädä Ison Veljen valvonnan armoille. Väkivaltarikostilastot laskevat vuosi vuodelta, mutta valvontaa lisätään. Onko se loppujen lopuksi kaikista paras ratkaisu?

Tää on omituista. Entisaikojen (ja miksei nykyajankin) hirmuhallitsijat kontrolloivat kansoja valvonnalla, kuulusteluilla, vakoilulla, informaation pimittämisellä ja kaikilla muillakin meidän epäilyttäviksi lukemillamme keinoilla. Me demokratiassa elävät haluamme tehdä samaa aivan itse ja vapaaehtoisesti!!

Suurten Bodom- ja salarakas-lööppien taakse jää myös sosiaalihuollon leikkaukset. Ahtaalla asuvat ihmiset pistetään ahtaammalle, mikä omalta osaltaan lisää levottomuuksia ja rikoksia. Yllätys. Emmekö voisi uusien kameroiden hinnalla lisätä yhteisön hyvinvointia taloudellisesti? Uskon vakaasti, että se tekisi oman osansa rikosten hillitsemiseksi. Se, että työttömien lapset eivät pääse päivähoitoon, on ihan vitun syvältä. Mietitään tilannetta, jossa pienen lapsen vanhemmilla on alkoholi ja/tai huumeongelma. Eikö tuolloin lapsen edun mukaista olisi päästä edes hetkeksi pois syrjäyttävästä ilmapiiristä? Tarhassa lapsi oppii paljon arvokkaita taitoja elämää varten. Toinen ääripää (varokaa, populismia!!!) on se, että lapsi viettää päivänsä tv -vastaanottimen ääressä/yksin omissa leikeissään vanhempien tehdessä ties mitä. Kun ko. lapsi on aikuinen ja käyttäytyy samoin kuin vanhempansa, yhteiskunta luokittelee hänet sosiaalipummiksi ja kierre onkin sillä kohtaa sulkeutunut. Tästä kertoo Myllypuron leipäjonojen kasvu... Kymmenessä vuodessa jonottajien määrä on noussut 350:stä yli kahteen tuhanteen. Valvontaa tarvitaan juuri näiden sosiaalipummien aisoissa pitämiseksi, että me kunnon kansalaiset voimme elää työ ->koti ->uni ->työ ->koti ->uni -elämäämme rauhassa.

Ja lopuksi: Minulta ovat useat toimittajat ja kuuntelijat kysyneet, miten Arkadianmäki voi palaa? Se kun on kiveä.

Ehkä se ei voikaan palaa. Ehkä emme voikaan enää päättää omista asioistamme. Ehkä totalitärismi on toteutunut juuri sillä pelottavimmalla tavalla: Meidän omasta toiveestamme.

Lukemista:

Aldous Huxley: Uusi uljas maailma

George Orwell: 1984

Jiiiiia!!!

Herttoniemenrannan Hiawatha, ainoa oikea mestari Mc Ruudolf on Taas voittanut Battlen SM -skabat!!

Steen1 ja steen1.com onnittelee.