WOLFOWITZ EI OLE TERVETULLUT HELSINKIIN!
Tehdään köyhyydestä historiaa - toisenlainen maailma on mahdollinen

Yhdysvaltalainen Irakin sodan arkkitehti ja nykyinen Maailmanpankin johtaja Paul Wolfowitz saapuu Maailmanpankin parlamenttiverkoston kokoukseen 22.-23.10.2005 Helsinkiin.

Maailmanpankkia on kritisoitu jo vuosia epädemokraattisuudesta ja tuhoisasta politiikasta kehitysmaissa. Siksi Helsingissä etsitään samana viikonloppuna vaihtoehtoja Maailmanpankin politiikalle kansalaisjärjestöjen varjotapahtumissa. Luvassa on lauantaina 22.10. suuri sodan ja
uusliberalismin vastainen mielenosoitus otsikolla "Tehdään köyhyydestä historiaa - toisenlainen maailma on mahdollinen" sekä sunnuntaina 23.10. seminaari samasta teemasta. www.maailmanpankki.info



TEHDÄÄN KÖYHYYDESTÄ HISTORIAA!
Toisenlainen maailma on mahdollinen -mielenosoitus
Lauantaina 22.10. klo:14

Maailmanpankin ja Wolfowitzin politiikkaa kritisoiva suurmielenosoitus kokoontuu lauantaina 22. lokakuuta klo:14 Helsingin rautatientorilla. Torilla puheita, musiikkia ja kansalaisjärjestöt esittelevät toimintaa. Mielenosoitus lähtee liikkeelle klo:15 äänekkäänä kulkueena.


VAIHTOEHTO MAAILMANPANKIN POLITIIKALLE:
Maailma ei ole myynnissä - seminaari
Sunnuntaina 23.10. klo:13

Maailmanpankin kokouksen varjoseminaari sunnuntaina 23.10. kello 13.00 - suomenkielisen työväenopiston juhlasalissa, Helsinginkatu 26. Kansalaisjärjestöjen Maailma ei ole myynnissä -seminaarissa keskustellaan Wolfowitzin ja Maailmanpankin politiikasta, maailman köyhyysongelmasta, kehitysmaiden velkakysymyksestä, sodasta ja uusliberalistisesta talouspolitiikasta. Paneelikeskustelussa mukana:

* Ammattiyhdistysliikkeestä:
Matti Harjuniemi, puheenjohtaja, Rakennusliitto

* Helsingin yliopistosta:
Pertti Multanen, dosentti, Kehitysmaatutkimuksen laitos

* Make poverty history - kampanjasta:
Helena Laukko, toiminnanjohtaja, Suomen YK-liitto

* Eduskunnasta:
Anni Sinnemäki, kansanedustaja ja vpj, Vihreä liitto

Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
Järjestää Kansalaisjärjestöjen Maailmanpankki -verkosto.


KUKA WOLFOWITZ?

Paul Wolfowitz kuuluu Bushin lähipiiriin. Afganistanin ja Irakin sodan aikaan hän toimi Yhdysvaltojen varaulkoministerinä. Wolfowitz toimi myös puolustusasiain alivaltiosihteerinä George Bush vanhemman kaudella.

Vuonna 1992 Wolfowitz laati yhdessä Dick Cheneyn kanssa presidentti Bush vanhemmalle tulevaisuudenstrategian Yhdysvalloille. Neuvostoliiton romahduksesta huolimatta suunnitelma esitti New York Timesin mukaan puolustusbudjetin rajua kasvattamista ja yksipuolisten "ennakkoiskujen" käyttämistä USA:n intresseille havaittuja uhkia vastaan, ensimmäisenä prioriteettina "Persianlahden alue elintärkeine raaka-aineineen". Suunnitelmassa ilmoitettiin avoimesti tavoitteena olevan, että Yhdysvallat hallitsee maailman taloudellista ja poliittista kehitystä kaikilla tasoilla.

Kun Bush vanhempi hävisi presidentinvaalit Clintonille, suunnitelmasta muokattiin "Project for the New American Century" tekemällä kaksi tärkeää lisäystä: ulkoavaruuden militarisoiminen tiedustelusatelliittien ja avaruudesta ammuttavien ydinaseiden avulla sekä Irakin valtaaminen. Raportti tosin varoitti, että esitetyn kaltaista "vallankumouksellista amerikkalaisen yhteiskunnan muutosta" ei todennäköisesti tapahtuisi, ellei "uusi Pearl Harbor katalysoisi Amerikan kansaa". Uuden Pearl Harborin tipahdettua New Yorkin terroristi-iskujen myötä 11.9.2001 Bush nuoremman hallinnon syliin, Wolfowitzin kymmenen vuotta aiemmin luomaa suunnitelmaa päästiin vihdoin toteuttamaan.

Irakin sodassa arvioidaan kuolleen kymmeniä ellei satoja tuhansia siviilejä ja yli pari tuhatta miehittäjäsotilasta. Sota on tuhonnut Irakin, jota pidettiin aiemmin yhtenä kehittyneimmistä arabimaista. Nyt yksi sodan päästrategisteista, Paul Wolfowitz, palkittiin uudella viralla maailman suurimman luottolaitoksen johtajaksi Maailmanpankkiin.


MIKÄ MAAILMANPANKKI?

Maailmanpankki perustettiin toisen maailmansodan jälleenrakennuksessa tarvittavia lainoja varten, ja on sen jälkeen lainoittanut teiden, patojen ja voimaloiden rakentamisen kaltaisia projekteja.

Yksikään köyhä maa ei voi saada lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä tai Maailmanpankilta, jos se ei samalla suostu rakennesopeutusohjelmiin. Ohjelmat avaavat talouden monikansallisille suuyhtiöille, pakottavat yksityistämään julkisen talouden, murskaavat työläisten oikeudet, palkat ja työturvallisuuden sekä pakottavat julkisen sektorin leikkauksiin. Jos näitä ehtoja ei toteuteta, IMF peruuttaa lainat.

Rakennesopeutusohjelmat ovat romauttaneet terveydenhuollon kehitysmaissa ja johtaneet satojen tuhansien ihmisten kuolemaan. Julkiset sairaalat ja klinikat Etelä-Saharan alapuolella, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa ovat muuttuneet sairauksien leviämispaikoiksi. Esimerkiksi Zimbabwessa terveydenhuoltoon käytettävät varat ovat pudonneet kolmannekseen sitten IMF:n rakennesopeutusohjelmien, kun ne otettiin käyttöön 1990.

Rakennesopeutusohjelmien seurauksena tapahtuneet terveydenhuollon leikkaukset ovat johtaneet siihen, että AIDS ja HIV-epidemia raivoavat yhä voimakkaammin Afrikassa. Koulutuksesta on useissa paikoissa tullut vain harvojen etuoikeus, kun koulujen on pakko ottaa käyttöön lukukausimaksut.

Palkat lähes jokaisessa Afrikan maassa ovat tippuneet 50-60 prosenttia rakennesopeutusohjelmia edeltäneestä ajasta. Ohjelmat olivat niin epäsuosittuja, että IMF joutui muuttamaan niiden nimen "Köyhyys- ja kasvu-ohjelmiksi". Nykyään suurin osa lainoista annetaan edellisten lainojen korkojen maksamiseen.

Toisin kuin samaa politiikkaa ajava IMF, Maailmanpankki on jo myöntänyt rakennesopeutusohjemien kurjistavan kehitysmaiden ihmisiä, mutta ei ole luopunut niiden käytöstä. Päin vastoin, nykyään yli puolet sen rahoituksesta (verrattuna vuoden 1980 5%:iin) liittyy rakennesopeutusohjelmiin.


Vähintä mitä me kaikki voimme tehdä, on osallistua 22.10.2005 Helsingissä klo:14 järjestettävään "Tehdään köyhyydestä historiaa" marssiin ja sanoa äänekkäästi "Wolfowitz et ole tervetullut kaupunkiimme".

www.maailmanpankki.info

No johan nyt on markkinat!!! Vasta pari päivää sitten saimme nauttia Punaisen hienosta tekstistä ja nyt Azteekkikin on pitkän hiljaiselon jälkeen nostanut päätään. Eihän allekirjoittanutta tarvita enää mihinkään. Tässä Azteekin teksti poliittisesta musiikista, olkaa hyvät.


Poliittinen musiikki?

Jos katsot Googlella hakusanalla poliittinen musiikki, löydät lähinnä uutta tai vanhaa työväenlaulua. Jostain merkillisestä syystä, kaikki mitä haku löytää, on luonteeltaan vasemmistolaista. Miksi? Eikö oikeistolaiset ja muut poliittiset suuntaukset ole tehneet oman aatteensa musiikkia? Herääkin kysymys, mitä poliittinen musiikki oikeastaan on?

Ei epäilystäkään siitä, etteikö Steen1 olisi poliittinen. Ei epäilytäkään etteikö Asa olis poliittinen. Mut miten on laita Skandaalin, 50centin, Pussycat Dollsien ynnä muiden ynnä muiden. Heitä on hyvin vaikea mieltää poliittisiksi taitelijoiksi. Mutta mikä erottaa heidät poliittisiksi julistautuvista artisteista. Näkemykseni mukaan kysymys on viimekädessä vain tietoisuuden tasosta, tai tahallisesta propagandistisuudesta. Zack de la Rocha ei varmasti kiellä poliittisuuttaan, koska haluaa vaikuttaa musiikillaan ihmisiin ja muuttaa maailmaa. Yhtä lailla Destiny’s Child vaikuttaa ihmisiin, heidän mielipiteisiin ja asenteisiin, olipa tarkoitus tai ei.

Monesti voi olla vain ajatuksena tehdä mieleistään musiikkia, tai ainakin musiikkia joka myy. Hei-dän tietoisuutensa kuitenkaan tuskin yltää tunnustamaan, että heidän musiikillaan on myös autta-mattoman poliittinen luonne.

On oleellista ymmärtää, että elämäntavan kaupittelu, kokonaisen ajattelutavan kaupittelu on mitä poliittisinta vaikuttamista. Shake ya’ booty on poliittista, sillä ihmisten harhaanjohtaminen ja epä-olennaisella oleellisen peittäminen on poliittista toimintaa. Jos ihmiset eivät ota aktiivisesti selvää ympäröivästä todellisuudesta, on heitä helpompi kusettaa ja valtaapitävät voivat toteuttaa mitä oikeistolaisinta politiikkaa ilman pelkoa massiivisesta vastalauseiden ja kapinoiden myrskystä.

Lisäksi, Shake ya’ booty on ehdottoman poliittista myös sen tarjoaman arvomaailman takia. Se määrittelee hyvin tarkkaan elämän kulmakivet: raha, seksi, muut status-symbolit ja koko hierarkinen sosiaalisen statuksen järjestelmä. Se määrittelee sukupuoliroolit, se määrittelee talouden, ihannoitavat ammatit, tavoiteltavat asiat elämässä, kysymyksen sodasta ja rauhasta. Eikö tämä juuri ole poliittista ideologiaa?

On hyvin epäolennaista, mieltääkö itse olevansa poliittinen. Itse asiassa, sillä ei ole mitään merki-tystä. Vaikka julistankin kaiken poliittisuutta, on turha tulla heittämään mitään pikkunäppärää saivartelua jostain tyyliin: onko psykologiasta tai ihmissuhteista räbäyttäminen poliittista. Sekin toisaalta voi olla poliittista, on vain kyse siitä, mitä sillä halutaan sanoa ja mitä sen halutaan saavan meissä aikaan. Enkä myöskään väitä, etteikö saisi tehdä mitään muuta kuin poliittisesti kantaaottavaa musiikkia.

Poliittisuus ei tietenkään voi ulottua pelkästään musiikkiin. Mieti tv-ohjelmia, tietokonepelejä, kirjallisuutta, elokuvateollisuutta tai ravintoloita, kuten McDonaldsia. Kuinka poliittisia ne ovatkaan, monessa mielessä. Ne antavat meille välittömän ajanvietteen, jopa kokonaisen rinnakkaistodellisuuden, johon tärvätä aikamme sen sijaan, että yrittäisimme oikaista epäkohtia yhteisössämme. Ne tarjoavat myös sen lopullisen ratkaisun, järjestelmälle harmittoman elämäntavan. Sellaiset ihmiset, jotka keskittyvät pääasiallisesti halpaan humalaan, eivät voi olla vakava uhka imperialistiselle järjestelmälle. Poliittista on kaikki ihmisten yhteiskunnalliseen toimintaan vaikuttaminen, olipa se sitten aktivointia tai passivointia.

Azteekki

Pitkään hiljaiseloa viettänyt toisinajattelija Punainen on taas keskuudessamme ja on vielä kirjoittanut penen tekstinpätkän... Olkaa hyvät.

Demokratian vääristäminen sekä illuusioiden ylläpito

Demokratian mustamaalaus on osa nykypäivää ja sitä tuppaa joka luukusta ajatteluumme kierrätettäväksi ja eteenpäin jaettavaksi. Mikä olisi ovelampaa kuin saada ihmiset kääntymään tasa-arvoa ja kansanvaltaa vastaan, ainakin eliitin näkökulmasta. Tämän päivän kyseenalainen demokratia on kuitenkin kaukana todellisesta demokratian ihanteesta. Voimmeko ylipäätään puhua enää demokratiasta? Demokratiasta on jäljellä enää illuusio, ainakin näin kärjistäen sanoen. Nyky-yhteiskunnassamme ahneus, välinpitämättömyys ja toisten huomiotta jättäminen ovat omaksuttuja ja ihannoituja arvoja, joilla menestytään tai pyritään ylöspäin, katkomalla jalat toisten tikkaista. Parhaiten menestyy se, joka luo tehokkaimmin verkostoja vaikutusvaltaisiin ihmisiin sekä nuoleskelee jokaista valtaa omaavaa henkilöä. Ylhäällä eliitti pelaa yhtä ja jättää kansan purkamaan turhautumista toisiinsa. Kansalle syötetään päihteitä ja pillereitä turruttamaan pahaa oloa sekä kustannetaan erikoiskoulutettu poliisi ylläpitämään järjestystä turhautuneisuuden kärjistyessä. Tämä maksaa paljon. Samaan aikaan ajaa oikeisto verojen laskemista tai tasaveromallia. Millä sitten maksettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan julkiset palvelut? Yhteiskuntapyramidin huippu sijoittaa pääomaansa vartiointiliikkeisiin ja muurit unohdetun kansan sekä eliitin välillä vain kasvaisivat. Verkostojen kautta eliitillä on valtaa lähes kaikkeen kuviteltavissa olevaan päätöksentekoon. Taloudellisella vallalla saa poliittista ja sotilaallista valtaa, sotilaallisella poliittista valtaa, ja niin edelleen. Eliitin verkostoitumisella eliitin toiminta helpottuu ja palvelus palveluksesta -menetelmä jatkaa kieroutunutta kehäänsä. Mitä tulisikaan tehdä, jotta maailmasta saisi tasa-arvoisemman ja inhimillisemmän paikan elää?

Nykyään ihmiset uudelleenluokitellaan. Luokittelun näkee parhaiten ja selvimmin ihmisten istutuksessa kaupunkikuvaan, koulutuksessa, työllistämisessä ja vaikka ruokakaupoissa ja autokaupoissa. Ihmiset luokitellaan ryhmiksi poikkeavuuden ja taloudellisten ominaisuuksien perusteella. Epäpäteville päättäjille on ominaista, että tietynlaiset ihmiset päätetään sijoittaa juuri tietyille asuinalueille. Tosin sanoen ongelmat pois silmistä, jolloin ne menettävät merkityksensä. Rajaamalla ongelmat tiettyihin asuinalueisiin luomme asuinalueita, joista muodostuu ongelma-alueita, joille ominaista on rikollisuus, huumeet, väkivalta, itsemurhat ja lohduton köyhyys. Ei kaupunkikuvaa miettivä päättäjä halua silmiensä eteen ketä tahansa. Hänelle on tärkeämpää pitää yllä illuusiota hyvinvointivaltion kehittymisestä - sekä samalla riistää ihmisyyttä toisilta. Ei hän epäempaattisena oliona kiinnostu löytämään todellisia ratkaisuja työttömyyden, syrjäytymisen tai köyhyyden ongelmiin. Reuna-alueille ajautuneet ihmiset suljetaan näköpiiristä.

Verotuksen keventäminen tai tasaverot olisivat askel, jolla lopullisesti unohdettaisiin jo ennestään hyödyttömiksi luokitellut oravanpyörästä tippuneet henkilöt sekä muutkin tavalliset opiskelijat, lapsiperheet, eläkeläiset ja sairastuneet. Ainoastaan huippurikkaat hyötyvät ”verohelpotuksista”. Kuka maksaisi koulunkäyntisi, lapsilisäsi, opintotukesi, työttömyystukesi, työvoimatukesi, katusi kunnossapidon, ambulanssit, kirjastot, terveyskeskukset...? Niinpä. Hullu se köyhä tai keskituloinen, joka hurahtaa tasaverouskontoon. Progressiivinen verotus on ihana asia!

Keskustelu pitää johtaa verotuksen keventämisestä verotuksen painopisteen siirtoon. Varakkaat saisivat kantaa suuremman vastuu kansakunnan hyvinvoinnista. Seuraavan kerran kun joku väittää sinua sossupummiksi, valaise hänelle asiaa: 1990-luvulla yhteisin verovaroin pelastettiin monta pankkia konkurssilta. Kirotut roskapankit ja kasinotaloushuijarit!

On ikävää meille kaikille, että auktoriteeteiksemme nousee ihmisiä, jotka käyttävät asemaansa väärin ja muokkaavat yleisesti ihmisten ajattelua väärään suuntaan, siis kohti itsekkyyttä ja röyhkeää omaneduntavoittelua. Yhdellä ihmisellä voi olla suurikin merkitys useampaan ihmiseen. Tämä näkyy jo kouluissa. Se, mitä luokan kovaäänisin ja vaikutusvaltaisin ja parhaiten pukeutuva oppilas mölyää, uppoaa hyvin luokkatovereihin. Samalla tavalla isommassa mittakaavassa; tiedotusvälineet nostavat esille tiettyjä henkilöitä, joilla on kyky toimia valheiden koreana keulakuvana, olemalla uskottavia ja kyvykkäitä massojen mielipiteen muokkaamiseen. Emme ole tarpeeksi hereillä huomaamaan aivopesua.

Aina kannattaa aluksi miettiä miksi mielipidettäsi pyritään muokkaamaan. Miksi sinun halutaan laittavan rahat uuteen markkinoille tulleeseen vaatekappaleeseen, tai kirjoittamaan äänestyslippuun juuri tietty numero?

Älynkäyttönsä lopettaneet ihmiset ovat jämähtäneet neljän seinän sisään ihmelaatikon eteen tuijottamaan kulutusyhteiskunnan siementä kastelevaa mainosten helvettiä. Tosi-tv on tärkeämpi tarkastelun kohde kuin oma asema. Roskalehdet sekä -viihde ovat tiedotuksemme ylimystöä ja ne ovat legitimoitu muka jakamaan objektiivisia totuuksia maailman tilanteesta. Meille tarjotaan viihdettä, sitä mikä myy, sitä mitä haluamme muka tietää, tai mitä haluamme nähdä. Totuus ei myy, sillä totuus on karua ja ankeaa. Olisiko kuitenkin järkevämpää luoda jotain todellista ja taistella arjen harmautta vastaan, muutenkin kuin turvautumalla julkkisten avioerojen pohtimiseen? Hehkuvien mainosten, sekoilevien julkkisten, teknologian jumaloimisen sekä kauniiden ja sokeiden julkkispolitiikkojen ympärilläkö haluamme elämämme pyörivän? Rajattomaan talouden kasvuun pyrkiminen pysäyttää kehityksen ja hyvinvoinnin suurelta osalta maailman väestöstä. Oravanpyörän vauhti kiihtyy...

Jokaisen tulisi pyrkiä luomaan yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja taistelemaan positiivisen vapauden sekä ihmisoikeuksien puolesta. Tällä hetkellä keskuudessamme vallitsee lähinnä illuusio näistä. Tietyllä tapaa eliitti joutuu luomaan illuusioita yhteisöllisyydestä, sillä näin ollen kansaan on helpompi turvautua kriisin aikana. Samalla tavalla muotissa olevaa kansaa on myös helpompaa ohjata ideologisessa mielessä. Tämän hetkisen kyseenalaisen demokratian ongelma on se, että vallanpitäjät eivät ole poliittisesti itsemääräävän kansan kontrollissa, vaan kansa on objekti, jota kontrolloidaan ja ohjataan. Tietysti meillä on parlamentaariset vaalit, joissa jokaisella täysi-ikäisellä on mahdollisuus äänestää. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen, että miksi ne lukuisat työttömät ja syrjäytyneet kuitenkin näkevät edukseen äänestää porvaripuolueita, tai miksi ne, jotka ottavat eniten lahjuksia vastaan, menestyvät parhaiten? Lahjuksilla en välttämättä tarkoita suoraa rahojen antamista, vaan länsimaille tuttua palvelus palveluksesta -kaavaa, joka muuttaa tämän kieroilun lailliseksi. Tietysti suurituloiset sekä isot yritykset ovat valmiita uhraamaan omaisuuttaan vaalikampanjointiin sekä mainontaan. Myöhemmin nämä mainonnan avulla päättämään päässeet ovat valmiita jakamaan verohelpotuksia isoisilleen. Palvelus palveluksesta pyörii siis kaikkialla, äänettömänä mutta petollisen toimivana.

-punainen

Jep. Nyt Taitaa olla aika pistää taas tekstiä levyn biiseistä, joten otetaanpas taustoittamisen kohteeksi levyn toinen biisi, David Copperfield (ft. Hosni)

Jo Noam Chomsky varoitteli meitä median voimasta kirjassaan ’Mediakontrolli.’ Kirja käsittelee mediaa propagandan välineenä ja kyseenalaistaa kaupallisen median luotettavuuden tiedonvälityksellisessä mielessä. Jo hivenen tervettä järkeä käyttämällä pääsee helposti samaan lopputulokseen:

Kun uutinen pitää MYYDÄ, sen objektiivisuus on mennyttä kalua. Toisin kuin viime vuosikymmenien aatteellinen lehdistö, nykypäivän media pitää taloudellista tulosta tärkeämpänä kuin sen paikkansapitävyyttä… Luinkin juuri artikkelin eräästä lehdestä, missä toimittaja X kyynisesti kertoi mediaetiikan sääntöjen olevan auttamatta menneen talven lumia. Kysymys kuuluneekin, syökö kaupankäynti (lue: juttujen myyminen) median eettisyyttä? No vittu DAAAH!

Lyödään vyön alle: Jos joku tätäkin lukeva on niin urpo että uskoo 9/11 terrori –iskujen ’virallisen’ selityksen, niin ei hyvin mene. Luottavaiselle mielelle uutinen on kuitenkin totta, koska ’uutiset eivät valehtele.’ Nykyään luojan kiitos kouluissa ja nuorisotaloilla opetetaan ja kannustetaan nuoria kuluttajia ns. mediakriittisyyteen, mikä itsessään on jo aika syvältä. Pitääkö meidän itse suodattaa ’oikeat’ uutiset valheista? Eikö meillä ole oikeus saada uutiset niin totena kuin me kuluttajina sen voimme saada? Mielestäni tällainen paska lisää vainoharhaisuutta (Allekirjoittanut!!) ja pelkoa.

Suomessa ilmestyvien lehtien uutisointi väkivaltarikoksista on lisääntynyt keskimäärin 15% aikavälillä 1995 – 2005. Kuitenkin poliisin rekisterin mukaan väkivaltarikollisuus on ollut laskussa koko tämän ajan. Tämän jo luulisi kertovan jotain median voimasta ihmisten psyyken muokkaajana. Sen sijaan, että uutisointi voisi keskittyä laajempiinkin kokonaisuuksiin, se levittää meidän eteemme seksin ja väkivallan ilotulituksen… Se katsos myy. Lehdistön ’uutisoinnin’ tasapäistyminen ei ole varmastikaan jäänyt huomaamatta. Jopa lukutaitoiset lapsemme saavat lukea päivittäin suurista keltamustista lööpeistä, kuka on nyt köyrinyt ketäkin ja missä päin se perheenisä nyt murhasi lapsensa haulikolla.

Sosiaalipoliittiset ongelmat toki jätetään tästä yhtälöstä kokonaan pois. Korkeintaan Helsingin kaupunginosien yhteisissä ilmaisjakelulehdissä saattaa olla mainintoja leipäjonoista tai huumeongelmasta. (Vaikkakin sen syyt jätetään viisaasti kertomatta.) Keltaiselle valtakunnanlehdistölle kyseiset ongelmat eivät kuulu. Kyynisenä salaliittofriikkinä olenkin taipuvainen uskomaan, että Esim. Bodom –farssin todellinen syy oli peitellä muita, tärkeämpiä uutisia, kuten päivähoitopalvelujen leikkaaminen tai useat irtisanomiset yhtiöiden palvelujen ulkoistamisen takia. Leipää ja sirkushuveja, saatana. Leipä tosin alkaa olla vähissä.

Tästäpä aasinsillalla seuraavaan aiheeseen, eli luokkayhteiskuntaan, joka vääristyy myöskin eri medioiden paineessa. Vielä parikymmentä vuotta sitten nuoret aikuiset uskoivat rehellisen työn tuovan leivän pöytään, omakotitalon ja auton siihen pihaan. Nykyajan epävarmojen työolosuhteiden, maapalloistumisen ja kymmenien tv –kanavien aikana keinoksi on muuttumassa tv –tähteys. Miksi painaa rehtiä duunia, kun voi painaa Vesa Keskistä ja myydä jutut lehteen. Sitten siihen silikonit, Botoxit, avioliitto, ero, uusi rakkaus, singlelohkaisu , kiertue maakunnissa ja uskoontulo. Sillä pysyy nykypäivänä leivässä paremmin kuin opettajana tai sairaanhoitajana. Jos lapsi kasvaa aikuiseksi seuraten glamour –sarjoja kuten MTV Cribsiä vailla selkeää moraalikäsitystä, mitä tahansa voi tapahtua. Mm. pedofiilitkin ovat tämän tajunneet ja saavatkin paljon nuoria (tietenkin mediassa kohtaloaan tilittäviä) naisia suostumaan vähintäänkin arveluttaviin puuhiin.

Tästä kaikesta seuraa myös tyytymättömyyden tunne. Vaikka kuinka tekisit töitä siinä Alepan kassalla ,et tule koskaan saamaan niitä kaikkia hienoja asioita, mitä tv:ssä meille näytetään. Ihmekös tuo, että nykyään nuorten suosituin ammatti on ’julkkis.’

Myös vihan kanavointiin media on mitä parhain väline. Rättipäät kiduttavat ja viiltelevät netissä ja tv:ssä valkoihoisen syyttömän kuoliaaksi, kivittävät naisiaan minkä kerkeävät ja Itsemurhapommittelevat poloa Amerikkalaissotilasta lähi- idässä. George W Bush juuri pitämässään puheessaan kertoi avoimesti hyökkäyksestään Irakiin, joka alkoi hänen mukaansa vuonna 2001. Muistaakseni Persianlahden sota alkoi jo vuonna 1991. Persianlahden sodasta tähän päivään koituneet henkilövahingot Irakissa ovat nousseet Yli kuuteen miljoonaan siviiliin. (Yli miljoona lasta, loput sitten niitä normirättipäitä.) Tarkennus: Nämä siviilit ovat kuolleet puhtaan juomaveden puutteeseen, joka johtuu (edelleen) Amerikkalaisten pommituksista heidän vedenjakelujärjestelmiinsä. Korjausyrityksistä Supervalta on rankaissut kuolemalla. YK yllättäen ei ole tehnyt asian eteen mitään, USA:lla kun on kokouksissa veto –oikeus. (Yksi USA:n ääni kaataa KAIKKI muut äänet.) Irakin sota alkoi jo vuonna 1991, eikä ole loppunut vieläkään.

Haluaisin mielelläni nähdä uutisia esim. Irakin televisiosta ja nähdä minkälaisilla silmillä he meidät länsimaalaiset näkevät… En usko, että kuva on kovinkaan mairitteleva.

Ai niin, se David Copperfield- juttu: Kyseinen herrasmies kadotti taikatempussaan Vapauden Patsaan…Nykypäivän mediajäteille se ei ole homma eikä mikään.

Jutun lähteet:

Noam Chomskyn tuotanto, mm: ’Mediakontrolli’ ja ’Valta ja terrori.’

David Icke: ’Alice in wonderland and the World Trade Center disaster’

William Blum: Roistovaltio

Erkki Karvosen kotisivut: Linkki

David C. Korten: ’Maailma yhtiöiden vallassa’